Pidän vasemmalla kädelläni hengityssuojainta nenäni ja suuni päällä. Katson tyrmistyneenä sitä uhrimäärää, jonka luonnonvoimat pystyvät saamaan aikaiseksi yhden aamupäivän kuluessa. Paikalliset viranomaiset ovat tehneet suuren työn keräämällä hyökyaalloissa kuolleet Khao Lakin buddhalaistemppelien pihamaille.
- Ota tätä tiikerisalvaa ja sivele sitä ylähuuleen. Se helpottaa hengittämistä, sanoo vieressäni seisova norjalaistoimittaja.
Ystävällinen norjalainen kiirehtii ottamaan haastattelua maanmiehiltään, jotka ovat tulleet tunnistamaan auringon paahteessa makaavia ruumiita. Tunnistusryhmän patologi syö pikalounasta kaiken kamaluuden keskellä. Muut keskustelevat kiihkeään sävyyn alkavasta työstä. Vain yksi heistä istuu hiljaa tarvikelaatikon päällä. Voimattomuus ja epäusko kuvaavat parhaiten miehen ilmettä.
- Tragedian laajuutta on mahdotonta ymmärtää. Uhreja on niin paljon, että tunnistusnäytteiden ottaminen kestää kauan. Thaimaalaiset kilpailevat kuumuuden kanssa pakkaamalla kuolleita jäihin ja ruiskuttamalla niiden päälle desinfiointiainetta, kertoo Oslosta kotoisin oleva hammaslääkäri Tore Solheim.
Kriisikeskuksilla
vastuu tiedonkeruusta
Kävelen kauemmas näytteenottopaikasta. Näen kaksi avustustyöntekijää, joilla on päällään Ruotsin lipuin varustetut t-paidat. Päätän kysyä heidän tehtäväänsä Khao Lakin temppelialueella.
- Kadonneiden etsimisessä on siirrytty uuteen vaiheeseen, kun suurin osa hengissä selvinneistä on joutunut lähtemään maasta. Nyt sukulaiset ja ystävät ovat saapuneet Thaimaahan suurissa ryhmissä selvittämään läheisten kohtaloita, kertoo Ruotsin kirkon pastori Marke-Louise Nilsson.
- Yritän ohjata näitä ryhmiä Phuketin kriisikeskuksiin, joissa kerätään ja päivitetään tietoa kadonneista. Tämän päivän näkymät vain järkyttävät ihmisiä suotta. Ruumiit ovat siinä tilassa, ettei niitä tunnista ulkonäöltä.
Olen Nilssonin kanssa yhtä mieltä: Sadat ja taas sadat luonnottomiin asentoihin jäykistyneet lapset, naiset ja miehet tuovat kuoleman läsnäolon ihmisen lähelle liian kammottavalla tavalla.
Ruotsalaismies selvisi
Khao Lakin tuhosta
Valokuvaaja Jussi Nukari ja minä päätämme lähteä autokyydillä takaisin kohti Phuketia. Matkan varrella pysähdymme ottamaan kuvia armeijan sukeltajista, jotka naaraavat valtatien vieressä olevaa pientä sisäjärveä. Hyökyaalto on jäljistä päätellen vyörynyt käsittämättömällä voimalla sekä rannan, valtatien että järven yli.
- Täällä on jonkun lentoliput, sanoo Nukari ja kuvaa maassa lojuvaa tavararöykkiötä.
Katson lippuja läheltä. Ne kuuluvat ruotsalaiselle miehelle. Kasassa on myös hänen päiväkirjansa. Otamme tavarat mukaamme ja pyydämme kuljettajaa viemään meidät Phuketin kaupungin kriisikeskukseen.
Keskuksessa selviää, että ruotsalaismies onkin toimitettu Takuapan sairaalaan. Puhelimessa sairaala-avustaja kertoo iloisen uutisen. Mies on loukkaantunut, mutta elossa. Hänet on siirretty Bangkokiin odottamaan kotilentoa.
Perheen yhteinen
surutyö on tärkeää
Pitkän päivän päätteeksi tutustumme hotellimme ulko-ovella hollantilaiseen nuoreen mieheen.
- Isä, äiti, sisko ja hänen miehensä jäivät hyökyaallon alle. Isä ja sisko saivat vammoja ja joutuivat eri sairaaloihin. Siskon mies, joka ei saanut rytäkässä naarmuakaan, löysi heidät Phuketista.
- Äidin kohtalosta ei ole mitään tietoa, kertoo Jeff Ekkelkamp.
Hän ei usko äitinsä enää olevan elossa. Hän ei edes usko löytävänsä äidin ruumista, mutta se ei ole matkan tarkoituskaan.
- Tulin Phuketiin, koska muuten en tietäisi mitään katastrofin ilmapiiristä. Haluan tehdä surutyön edes suurin piirtein samalla tasolla kuin isä ja sisko, sanoo Ekkelkamp, joka aikoo hakea Patong Beachin hiekkaa kotiinsa äidin muistoksi.