Vie­rai­lu kodissa täy­den­tää ul­ko­maan­mat­kan

Perhemajoitus on partiolaisille oiva tapa oppia vieraan maan kulttuuria ja tapoja. Isäntäperheen ei tarvitse tarjota kuin patja lattialle, kotiruokaa ja vähän ohjelmaa.

Puuro maistui. Skotlantilaiset partiolaiset Donald (vas.), Alastair, Graham ja Cameron söivät hyvällä ruokahalulla suomalaista aamiaista Kämäräisten paritalokodin keittiössä. Pojat nauttivat monen sadan hengen telttaleirin jälkeen kotimajoituksesta ja vapaasta kiertelystä Oulussa, joka on asukasluvultaan noin tuplasti suurempi kuin kotikaupunki Inverness.
Puuro maistui. Skotlantilaiset partiolaiset Donald (vas.), Alastair, Graham ja Cameron söivät hyvällä ruokahalulla suomalaista aamiaista Kämäräisten paritalokodin keittiössä. Pojat nauttivat monen sadan hengen telttaleirin jälkeen kotimajoituksesta ja vapaasta kiertelystä Oulussa, joka on asukasluvultaan noin tuplasti suurempi kuin kotikaupunki Inverness.
Kuva: Heikki Sarviaho

Annina Kämäräinen sai tehdä tosissaan töitä löytääkseen majoitusperheet joukolle skottipoikia ja englantilaistyttöjä, jotka osallistuivat heinäkuun lopussa Kipinä 2003 -partioleirille Kannuksessa. Poikia ja tyttöjä johtajineen oli kolmen yön majoitusta vailla vajaat 40.

Perhemajoitus eli home hospitality on partiolaisten usein käyttämä tapa tutustua ennen leiriä tai sen jälkeen isäntämaan ihmisten tavalliseen elämään. Myös muun muassa kuorot ja ystävyyskoulut harrastavat asumista perheissä vastavuoroisesti; se on edullinen tapa päästä reissaamaan, ja samalla syntyy jopa elämänpituisia kaveruussuhteita.

Suomalaiset ovat kuitenkin melko arkoja majoittamaan vieraita kotiinsa. He pelkäävät puutteellista kielitaitoaan, pitävät kotiaan liian pienenä ja vaatimattomana tai eivät ole valmiita sitoutumaan ruuanlaittoon ja kuljetuksiin.

Skotit ja englantilaiset siroteltiin ympäri Pohjanmaata Kokkolasta Ouluun. Annina aloitti perheiden etsimisen jo keväällä laittamalla nettiin ilmoittautumiskaavakkeen. Vastauksia tuli kolme tai neljä. Lukuisat soittokierrokset tuottivat kesän mittaan tulosta niin, ettei leirin alkaessa ollut enää kovin monta nuorta vailla majoitusta. Majoittajia etsittiin myös tuttavien tuttavista, kun partiolaisten joukko ehtyi.

"Jotkut vanhemmat eivät halunneet sitoutua, koska olivat töissä. Moni perheistä taas oli lomalla ja reissussa. Joillakin oli asunto-ongelmia, esimerkiksi muutto tai remontti. Mutta eräskin perhe valitteli ensin, että heillä on vain yksi sänky. Kun se kuuli, että patja riittää, se otti kaksi poikaa. Jotkut innostuivat vasta leirillä, että he voisivat sittenkin ottaa vieraita", Annina kertoo.

Nuoria majoitetaan yleensä ainakin kaksi samaan perheeseen, jotta sopeutuminen vieraaseen kotiin ja oudon kielen sorinaan kävisi helpommin. Kämäräisen perheessä asui neljä skottia, joista yksi oli partionjohtaja, loput 12-14-vuotiaita poikia.

"Jos vieraita olisi tullut kaksi, heidät olisi sijoitettu nukkumaan minun huoneeseeni. Se oli kuitenkin niin täynnä tavaraa, ettei sinne mahtunut neljää. Niin kaikki nukkuivat tyytyväisinä asuntoautossa pihalla", kertoo 22-vuotias Annina, joka opiskelee talvet Kajaanissa. Kesän hän työskentelee Oulussa ja asuu vanhempiensa luona.



Vain hyviä kokemuksia


Jalo ja Margit Kämäräisen keittiössä käy iloinen englanninkielinen puheenpulputus, kun Donald, Alastair, Cameron ja poikien johtaja Graham istuvat viimeisellä aamiaisella ennen kuin lähtevät junalla vielä yhdeksi yöksi Rovaniemelle, jossa he yöpyvät hotellissa. Pojille maistuu kaikki, erityisesti suomalainen puuro.

"Meillä on ollut älyttömän hauskaa esimerkiksi ruokailutilanteissa", Annina kertoo kulttuurieroista. Ensimmäisenä iltana vieraat olivat ihmeissään juustohöylästä ja siitä riitti ilveilyä. Läksiäislahjaksi jokainen saa Kämäräisiltä oman höylän. Pojat puolestaan toivat tuliaisiksi kukin kassillisen matkamuistoja kotikaupungistaan Invernessistä.

Kaupungilla moni suomalaisille arkinen asia herätti pojissa suurta riemua. Se oli antoisaa Anninalle, joka huolehti vieraista aluksi yksin, kun vanhemmat olivat mökillä. Tavallisesti hän ei kovin paljon ruokaa laita, mutta hän huomasi pian, että kokkaustaidon riittävyyttä oli turha jännittää. Englannin kieli vertyi mukavasti poikien kanssa jutellessa.

"On totta, että perhemajoitus antaa paljon molemmille osapuolille", Annina vakuuttaa.

Moni ottaa vieraita kotiinsa aina uudelleen, kun kynnys kerran on ylitetty. Kämäräisilläkin oli ennestään hyviä kokemuksia ulkomaalaisen majoituksesta. Margit Kämäräinen opettaa Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksessa, ja koulun kautta perheeseen tuli muutamaksi yöksi saksalainen poika joitakin vuosia sitten.

Margit itse on ollut kotimajoituksessa kielikurssilla Englannissa. Annina on asunut australialaisessa perheessä vaihto-oppilaana puoli vuotta. Molemmat viihtyivät hyvin.

Annina olisi pitänyt skottipoikia vieraina mielellään pitempäänkin. Kahteen kokonaiseen päivään piti mahduttaa paljon tekemistä, sillä aktiiviset kaverit halusivat uida, shoppailla, ajella formula-autoilla ja käydä partiomajalla Tyrnävällä. He saivat myös pestä lähes viikon mittaisella leirillä likaantuneet vaatteensa.

"Maalla vieraat osallistuvat tilan normaaliin elämään: käyvät aamunavetassa ja tekevät heinätöitä. Kaupungissa kannattaa järjestää jotain ohjelmaa", Annina suosittelee.

Ilmoita asiavirheestä