Mietteitä kirjoitukseen Kalevassa 29.12. "Vieraannuttamistietoutta levitettävä".
Normaaleissa eroperheissä ja suuressa osassa eroja pystytään lastenhuoltajuudesta sopimaan vanhempien kesken lapsen edun mukaisesti.
Usein oikeudenkäyntikierteeksi kehittyneen lastenhuoltoriidan takaa paljastuu luonnehäiriöinen vanhempi, joka heijastaa omat ongelmansa toiseen vanhempaan ja saa tämän näyttämään vieraannuttajaltakin ontuvin, valheellisin perustein.
Pahimmillaan toinen vanhempi systemaattisesti manipuloi lasta toista vanhempaa vastaan mitätöimällä ja vähättelemällä toista vanhempaa ja esittämällä valheellisia väitteitä.
Huomioitavaa on, että sekä miehet että naiset osaavat tämän manipuloinnin taidon ja että myös sukulaiset, ystävät ja työtoveritkin saattavat lähteä helposti uskomaan manipuloijaa ottamatta selvää mitä on oikeasti tapahtunut. Huoltokiusaaminen on tällaisissa tapauksissa hyvin yleistä.
Toisen vanhemman äärimmäisen manipulatiivinen pyrkimys ja ote saa useat käräjäoikeudetkin tekemään vääriä päätöksiä lasten huoltoriidoissa ja mahdollisissa vieraannuttamiskysymyksissä.
Lasten osa on vaikea ja traumatisoiva. Lapsi tarvitsisi rakkautta ja turvaa, mutta joutuu jollain tavalla kiinnittymään myös luonnehäiriöiseen vanhempaansa, jotta pystyisi selviytymään vaikeista tilanteista.
Kuka on oikeasti vieraannuttaja? Kenellä on oikeasti ja aidosti halua vain suojella lasta joutumasta esimerkiksi väkivaltaisen puolison käsiin?
"Vieraannuttamisen oikea tunnistaminen on äärimmäisen monitahoinen ja vahvaa käyttäytymistieteellistä osaamista vaativa tehtävä", kertoo psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm.
Kroonistuneisiin, lukuisiin oikeudenkäynteihin johtaviin lastenhuoltoriitoihin on ehdotettu vanhemmuuden arviointimenettelyä, jossa tehtäisiin tutkimus lastenpsykiatrianosastolla tai perheneuvolassa. Tätä tutkimusta olisivat tekemässä psykiatri, psykologi ja sosiaalityöntekijä, usein myös sairaanhoitaja.
Tutkimuskokonaisuus käsittäisi yksilötutkimukset ja perhetutkimuksen, jossa selvitetään riittävällä asiantuntemuksella vanhempien ja lapsen vuorovaikutussuhteet ja vanhempien kyky vanhemmuuteen. Sama työryhmä tekisi koko tutkimuksen, mikä poistaisi yksipuoliset asiaan vaikuttamiset ja kotikenttäedut, jotka paistavat läpi usein, jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla.
Istambulin sopimus, joka tuli voimaan Suomessa 2015, velvoittaa Suomea toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet, ettei tapaamis- ja huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna väkivallan uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta.
Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, hengellistä tai taloudellista väkivaltaa. Olisi oikeusvaltion edun mukaista osata tunnistaa vakavat persoonallisuushäiriöt kaikkien niiden viranomaispäätösten yhteydessä, joissa lasten huoltajuusriitoja käsitellään.
Hälytyskellojen pitäisi viimeistään soida, jos lastenhuoltajuusriidan osapuolet eivät ole tasa-arvoisia: toinen osapuoli on voimakas syyllistäjä ja toinen itkuinen ja voimaton. Kumpaakin osapuolta tulisi kuulla erikseen ja useaan kertaan, jotta alta paljastuisivat toisaalta mahdollinen valehtelu ja ristiriitaisuudet ja toisaalta uhrien kokema todellisuus. Myös lapsia pitäisi kuulla.
Jos vanhempi on ollut väkivaltainen, niin tapaamisten tulisi olla aina turvattuja, ja ne tulisi tarvittaessa keskeyttää, jos tapaamisia ollenkaan olisi tarpeen järjestää, jos oikeasti lapsen etu on se tärkein.
Arja Vasala
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.