Tilanteessa on jotain tuttua vuosien takaa: valuuttamme heikkenee jyrkkää liukua, ja etenkin metsäteollisuudessa niin omistajilla, pomoilla kuin työväelläkin on vaikea peitellä iloa.
Aiemmin valuutan nimi oli euron sijasta markka, ja sen ulkoisen arvon pudottamisella eli devalvoinnilla maan päättäjät panivat viennin kerralla vauhtiin. Viimeisen kerran viennin hintakilpailukyky oikaistiin "D-vitamiinilla" 1990-luvun alussa.
Suomen siirtyessä euroon kuultiin varoituksia, joiden mukaan menetämme yhden talousaseen, kun devalvoinnin mahdollisuus menee.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa valuutta on heikentynyt yhtä rajusti kuin useissa takavuosien valuuttakurssioperaatioissa: jo lähelle parikymmentä prosenttia. Vielä viime joulukuussa eurolla sai yli puolitoista dollaria, viime viikolla alle 1,2.
Takavuosiin verrattuna valuutan heikentymisen edut eivät kuitenkaan enää iske yhtä vahvoina kuin ennen. Esimerkiksi Saksassa suomalaiset vientituotteet maksavat nyt yhtä paljon kuin joulukuussakin, koska molemmat ovat euromaita
Euroalueen sisälläkin Suomen kilpailukyky kuitenkin kasvaa, jos kilpailijamme tulevat alueen ulkopuolelta. Näin on esimerkiksi metsäteollisuudessa, jossa Ruotsi kruunuineen on samoilla vientiapajilla. Roiminta etua Suomen vientiteollisuus kokoaa kuitenkin euroalueen ulkopuolella.
Viime kuukausien kurssimuutos yhdessä maailmantalouden elpymisen kanssa on kaikkiaan tehnyt Suomen metsäteollisuudelle hyvää. Niin paperin, sellun, kartongin kuin sahatavarankin kysyntä ja tuotanto ovat nousussa.
Muutos on ilonaihe koko kansantaloudelle, mutta samalla pitää huomata, ettei metsäteollisuuden merkitys maalle ole enää samaa luokkaa takavuosien devalvaatiokaudella. Kun 1990-luvun vaihteessa metsäteollisuuden osuus kokonaisviennistä oli 40 prosenttia, nyt ollaan 20:n tuntumassa.
Devalvoitumishyödyt eivät myöskään koko teollisuudessa ole yhtä selviä kuin metsäfirmoissa. Moni muilla aloilla toimiva yritys, vaikkapa Rautaruukki, ostaa osan raaka-aineistaan dollarihinnoin eikä pääse metsäteollisuuden tavoin repimään kurssimuutoksista maksimaalista etua.
Ja kun jo devalvaatioiden varjopuolena oli myös tavallisten kuluttajien näkökulmasta tuontituotteiden kallistuminen, samaa on luvassa nytkin, kun hankitaan euroalueen ulkopuolella tehtyjä tuotteita.
Myös matkailu euromaiden ulkopuolelle kallistuu.
Lyhyellä jaksolla euron arvon pudotus tuo silti Suomelle selviä hyötyjä. Saksassa on esitetty arvio, jonka mukaan kurssimuutos saisi siellä aikaan jopa 80 000 uutta työpaikkaa. Jos Suomen paperi ja puu ja muut vientituotteet lähtevät entistä liukkaammin liikkeelle, pitäisi sen synnyttää uutta työtä myös tänne.
Näkemykset euron tulevasta kurssikehityksestä menevät nyt jyrkästi ristiin.
Jo sen takia on selvää, ettei Suomessa voida laskea tulevaisuutta halvan valuutan vetoavun varaan. Viennin menestys ja talouden kestokyvyn lujitus pitää hoitaa toisin keinoin.