Teollisuuden näkymät ovat selvästi parantuneet. Lupaavan kehityksen ei pidä antaa karata käsistä syksyn työmarkkinaratkaisuissa.
Viime aikojen talousuutiset ovat tuoneet Suomen kannalta ristiriitaisia viestejä. Ensiksi Nokia kertoi heikkenevästä näkymästä ja säikäytti sijoittajien ohella muitakin talouden tilaa seuraavia. Myös toisenlaisia tietoja on saatu: Suomalaiset metsäteollisuusyritykset kertoivat vastikään myönteisistä odotuksista, raskaassa metallissa Rautarukki ja Outokumpu paransivat komeasti alkuvuoden tuloksiaan, samoin elektroniikka-alan tekijät Elcoteq ja Elektrobit.
Tulevaisuudenuskoa kasvatti loppuviikosta Teollisuuden ja työnantajien TT:n suhdannebarometri: teollisuuden usko viennin kasvuun on vahvistunut. Saman barometrin mukaan myös rakennusalalla sekä tieto- ja viestintä- eli ICT-palveluissa odotetaan suhdanteiden kohentuvan.
Vaikka viime vuodet ovat osoittaneet Suomessa, että kasvu voi nojata pitkäänkin kotimaiseen kulutukseen, erityisen ilahduttavia barometrissa ovat juuri arviot viennin näkymistä. Teollisuustuotteiden vientiin on tullut viime kuukausina uutta imua, ja vauhdin uskotaan voimistuvan edelleen loppuvuoden aikana. Oma merkityksensä on sillä, että dollarin alamäki euroon nähden on taittunut.
Myös teollisuuden tilaukset kertovat siitä, että koneita pyöritetään aiempaa korkeammilla kierroksilla. Huhti-kesäkuussa tilauskanta oli korkeimmillaan sitten vuoden 2000, jolloin talous kääntyi laskusuhdanteeseen. Myös kannattavuus parani kaikilla muilla teollisuudenaloilla paitsi puuteollisuudessa.
Pelkkään myönteiseen hyrinään suhdannemittaus ei kuitenkaan anna aihetta. Kielteisiin seikkoihin kuuluu erityisesti se ilmiö, josta työllisyystilastotkin ovat jo kertoneet: Henkilöstön määrä väheni useilla teollisuudenaloilla. Lähikuukausina työvoiman määrän arvioidaan yhä supistuvan teollisuudessa, mutta lisääntyvän sentään ICT-palveluissa.
Kun teollisuusyrityksiltä kysyttiin tuotantokapeikkoja eli tuotantoa jarruttavia tekijöitä, joka viides yritys ilmoitti tällaiseksi heikon kysynnän. Lukema on varsin korkea, mutta se on sentään kaunistunut jonkin verran kolmen viime kuukauden aikana.
Rakennusalalla tuotantoa jarruttaa tekijä, jonka puolestaan pitäisi olla korjattavissa yhteiskunnan toimin: pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Siitä kärsi useampi kuin joka viides yritys. Työvoimapulaa voi ihmetellä, kun muistaa, että vaikka asuntoja on noussut vilkkaasti, teollisuusrakentaminen on ollut laiskaa. Asuuko alan ammattiväki siis väärillä alueilla? Vai onko ammattitaitoista työvoimaa kaikkiaan liian vähän? Jos niin on, silloin vikaa on koulutusmäärissä ja koko alan houkuttelevuudessa.
Kun suhdannebarometri julkistetaan tuloneuvottelujen alla, perinteisiin kuuluu esittää synkkäsävyisiä varoituksia tulevasta ja vaatimuksia maltillisista sopimuksista. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Sen vuoksi Etelärannan johdon muistutukset saavat kuulijoiden korvissa herkästi kansansadun susi, susi -varoittelujen piirteitä.
Suomalaisen teollisuuden, kansantalouden ja työntekijöiden edut menevät globaalissa taloudessa kuitenkin jo niin paljon yksiin, että korvia ei ole syytä sulkea. Toimitusjohtaja Leif Fagernäs olisi kuitenkin voinut asettaa verovaatimuksensa selvempään tärkeysjärjestykseen. Nyt hän vaati alentamista niin yritys-, pääoma- kuin tuloveroonkin ja varallisuusveron poistamista kokonaan. Sinänsä verotuksesta löytyy kiistatta avaimia turvata Suomen talouden elinvoimaa.