Viennin odotetaan voimistuvan viimeistään ensi vuonna. Jo on aikakin. Talouskasvu ei voi rakentua pitkään vain yksityisen kulutuksen varaan.
Valtiovarainministeriön perjantainen suhdannekatsaus sekä Teollisuuden ja työnantajien TT:n torstainen suhdannebarometri antavat ristiriitaisia merkkejä siitä, mihin suuntaan Suomen kansantalous on menossa. Niistä voi vetää turvallisesti vain sen johtopäätöksen, että kotimainen talouskehitys on yhä epävarmalla pohjalla ja ettei nopeaa eikä ainakaan suurta käännettä parempaan ole edes näköpiirissä.
Valtion rahakirstun vartija ennustaa talouskehitystä yleensä optimisemmin ja elinkeinoelämän etujärjestö pessimistisemmin. Tällä kertaa roolit näyttivät jossakin määrin vaihtuneen. Valtiovarainministeriö jopa alensi aiempaa kokonaistuotannon kasvuennustettaan tälle vuodelle 2,7:sta prosentista 2,5:een. Tapahtuiko se budjettiriihtä silmälläpitäen? Sitä voi vain arvailla.
Molempiin sisältyi kuitenkin yksi yhtäpitävä ja kauan odotettu viesti. Sekä valtiovarainministeriö että TT arvioivat, että vienti kääntyy viimeinkin nousuun. Ennustajat ovat tosin eri mieltä käänteen ajankohdasta. Eteläranta arvioi, että vienti saa lisää vauhtia jo kesän ja alkusyksyn aikana. Rahaministeriö on varovaisempi ja ennustaa, että vienti-imu muuttuu selvästi voimakkaammaksi vasta ensi vuonna.
Olipa kumpi tahansa oikeassa, tärkeintä on, että vienti piristyy. Kansainvälisessä vertailussa Suomen kokonaistuotanto on kasvanut viime vuosinakin hyvin. Kasvuvoima on kuitenkin imetty kotimaisesta kulutuksesta, eikä se ole pidemmän päälle tervettä. Kulutus on kasvanut, koska verotus on keventynyt ja inflaatio hidastunut, mutta verotuksen kevennyksissäkin tulee seinä vastaan aikanaan.
Valtiovarainministeriö ennustaa, että yksityinen kulutus kasvaa tänä vuonna kolme prosenttia. Kotitalouksien ostovoima vahvistuu yli neljä prosenttia. Tämä kaikki näkyy - korkotason laskun merkitystä aliarvioimatta - muun muassa vilkkaana asuntokauppana ja sen myötä kohonneina neliöhintoina sekä ylettömänä velanottona.
Arviot vientikäänteestä nojaavat tietysti siihen, että maailmantalous kasvaa tänä vuonna vahvasti, noin neljä prosenttia. Ensi vuonna kasvun arvioidaan jäävän kuitenkin pienemmäksi. Toisin sanoen vienti-imu ei jatkuisi pitkään eikä ainakaan kovin voimakkaana. Tänä vuonna vetureita ovat Yhdysvallat noin neljän prosentin kasvuvauhdillaan sekä Aasian maat, joiden etunenässä on Kiina. Sen talous kasvaa jopa kahdeksan-yhdeksän prosentin vauhtia.
Suomelle on viheliäistä, että sen viennin kannalta avainasemassa olevan euroalueen voimistuminen jää pahasti Yhdysvaltain ja Aasian jälkeen. Eurotalouksien ennustetaan kasvavan tänä ja vielä ensi vuonna vain puolitoista prosenttia. Venäjälläkin talouskasvu on äärirajoillaan, sillä se imee voimaansa öljyntuotannosta, jonka kapasiteetti jo lähes täyskäytössä.
Euroalueen vaatimattomat ennusteet osoittavat, että ilman rakenteisiin meneviä uudistuksia Euroopan talouksia on vaikea vääntää tukevalle kasvu-uralle. Euromaiden tilannetta vaikeuttaa sekin, että Yhdysvaltain dollarin arvo euroon nähden on yhä alamaissa. Tosin suurin epäsuhta on jo ohitettu.
Öljyn hinnan kääntyminen rajuun nousuun on kuitenkin uusi uhka maailmantaloudelle. Jos öljyn hinta pysyy pitkään korkealla tasolla, yleinen hintataso nousee. Se puolestaan voi pakottaa kiristämään talouspolitiikkaa. Epävarmuustekijöitä riittää.