Muutama päivä sitten kerrottiin, että kemianteollisuus on noussut Suomen tärkeimmäksi vientialaksi. Kyseessä ei ole varsinainen uutispommi, sillä mittaustavasta riippuen näin ollut jo parin vuoden ajan.
Kansantalouden kannalta muutos on joka tapauksessa merkittävä ja todennäköisesti monelle kansalaiselle yllätys. Suomen ulkomaankaupan vahvimmat tukijalat eivät enää olekaan metsäteollisuus ja elektronisten tuotteiden ja laitteiden vienti.
Suomi vaurastui metsäteollisuustuotteiden viennin varassa. Nyt alan osuus viennin arvosta on enää viidenneksen luokkaa. Metsäteollisuuden pitkää kulta-aikaa seurasi uusi ykkösvientiala. Nokia veti sähkö- ja elektroniikkateollisuutta ylös niin, että sen tuotteiden osuus viennin arvosta ylitti tämän vuosituhannen alussa reippaasti neljänneksen.
Tuoreimmissa tilastoissa osuus on 14 prosenttia. Eniten on kyse kännyköiden viennin hiipumisesta.
Viime vuosien muutoksista Suomen viennissä juuri tämän toimialan vajoaminen on ollut merkittävin muutos. Yhden yrityksen valtava menestys ehti heijastusvaikutuksineen luoda Suomeen uutta vaurautta, ja kun yhtiön tilanne heikkeni, kielteiset vaikutuksetkin ovat olleet laajat.
Suomessa on kaivattu ”uutta Nokiaa”. Toiveessa on kuitenkin yksi ongelma. Kansantalous, jonka kasvu on liiaksi yhden yrityksen tai yhden toimialan varassa, on heikompi kestämään markkinoiden äkillisiä muutoksia. Siksi on jopa hyvä, jos tavaravienti on useamman tasavahvan tukijalan varassa.
Uusien menestyjien ei tarvitse olla Nokian kokoa, mutta niitä saisi olla paljon ja eri aloilta. Myönteistä on, että palvelujen vienti on viime aikoina kasvanut nopeasti.