Lönnrot-instituutin tutkija Heikki Rytkölä julkaisi torstaina teoksen Karjala Kainuussa, joka käsittelee Suomen vienalaiskylien vaiheita 1700-luvulta 1920-luvulle. Rytkölän mukaan aineistoa olisi vielä kakkososaankin, ja häntä polttelee myös Karjalan kalmistoista kirjoittaminen.
Rytkölä on kolunnut vienalaiskyliä, Kuiva- ja Hietajärveä Suomussalmella sekä Rimmin kylää Kuhmossa lähes 30 vuotta. Niistä on tullut tutkijalle lähes rakkauden kohde.
Suomen vienalaiskylät säilyivät vaikeakulkuisuuden takia eristyksissä pitkään, niihin ei ulottunut Suomen verottaja eikä Venäjän vallanpitäjä. Kuivajärvelle tuli tie vasta 1930-luvulla. Kylien kulttuuri pysyi omalaatuisena, ja muun muassa ortodoksinen vanhauskoisuus löi leimansa siihen.
Uuden teoksen lähteinä Rytkölä on käyttänyt useita arkistoja, muun muassa Arkangelin arkistoa. Näinä päivinä sinne ei enää päästettäisi suomalaistutkijaa, Rytkölä arvioi.
Vienan Karjalan kielen ja kulttuurin aikaa olla ohi. Itärajan takana suomella pärjää Vienan Kemiin asti, mutta vienan puhujat ovat jo ikäihmisiä. Kielipesät, joita on esimerkiksi Kalevalassa, ovat hyttysiä meressä.
"Rimmi on autio, Hietajärvellä on kolme asukasta, Kuivajärvellä muutama. Yhteensä tusinasta asukkaasta kaksi on työikäisiä. Kylien tulevaisuus on kesänviettopaikaksi jääminen", Rytkölä kuvasi Suomen Vienan näkymiä.
Suunnitteilla oleva Kalevalapuisto ei Rytkölän mielestä voi olla nimeltään Kalevalapuisto, ellei siihen sisälly vienalaiskyliä. Ne on jätetty siitä pois.