Kuusamolainen luontokuvaaja Paavo Hamunen on viime aikoina viihtynyt kuvausmatkoilla Vienan Karjalassa enemmän kuin hyvin. Mies on tehnyt Karjalan laulumaille peräti viisitoista matkaa kolmen vuoden aikana. kuusamolaisen Rukapalvelu Oy:n mukana. Hänen matkansa ovat suuntautuneet muun muassa Paanajärvelle,Venehjärvelle ja Uhtualle.
Hamusen tavoitteena on vangita kameransa linssiin karjalaista elämäntapaa ja kulttuurimiljöötä. Ja kuten kaikessa luontokuvauksessa, hän haluaa tuoda esille kauneutta.
Vienan Karjalassa tunnelmatyyppiset aamu- ja iltavalot maisemaan kuuluvine kyläryhmineen ja ihmisineen kiehtovat.
"Työssäni koen olevani kuin pikkupoika, jota uteliaisuus ajaa eteenpäin. Viena on taas yksi uusi ja riemukas kokemus. On tosin myönnettävä, että ennakkoluuloni olivat suuret, kun viisi vuotta sitten olin lähdössä käymään Venäjän puolella ensimmäistä kertaa. Mutta negatiivinen kuvani oli väärä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia", Hamunen sanoo.
Vahva ortodoksinen perinne näkyy vienankarjalaisessa kylämiljöössä vahvasti. Näyttävät kirkot kultaisine koristeineen ja ikoneineen, tsasounat eli rukoushuoneet ovat kuvauksellisia kohteita. Sitä ovat myös kirjavissa ja värikkäissä juhlavaatteissa kylätiellä kulkevat ihmiset.
Ortodoksisen prameuden rinnalla itse asuinrakennukset ovat vaatimattomia.
"Talot näyttävät ränsistyneiltä. Hirsiseinät ovat maalaamattomia tai jos ne on maalattu, niissä on käytetty niin sanottua venäjän sinistä. Mutta kysymys on tyylistä. Käsityksestä, ettei seiniä välttämättä tarvitse maalata. Rakennusten sisällä tulija kohtaa aivan toisenlaisen maailman. Kaikki on tavattoman siistiä ja puhdasta."
Paanajärvi on yksi arvokkaimmista ja vanhimmista Vienan runokylistä. Vanhaa kulttuurimaisemaa kuvatessaan Hamunen on vieraillut myös runonlaulajien luona.
"Vanhat vienankarjalaiset ovat avoimia ja sosiaalisia ja alueella puhuttavia vienalaismurteita on suomalaisenkin helppoa ymmärtää. Mutta vain harvat venäjänkielisistä puhuvat englantia. Silloin on turvauduttava elekieleen ja hyvinhän se sujuu silläkin tavoin", Hamunen nauraa. Aika ajoin Hamunen sanoo pysähtyvänsä miettimään, mitä kulttuurinmuutos mahtaa tuoda tullessaan. Kieli on katoamassa, kun noin 10--15 vuoden kuluttua vanhat kielenpuhujat ovat poissa. Nuoret lähtevät muualle ja kylämiljöö on vaarassa särkyä autioitumisen takia. Muitakin ongelmia on.
"Paanajärven kylä on ollut uhanalaisena jo kauan Valkialan pumppuvoimalahankkeen takia. Kylä onkin nykyään yksi Unescon maailmanperintökohteista."
Kuvausmatkojensa ansiosta Hamunen uskoo oppineensa paljon siitä, millaista elämä Vienan Karjalassa on. "Vanhempi väestö elää arkeaan tyytyväisenä, välillä aika vaatimattomissakin olosuhteissa. Nuorilla on kuitenkin samat ongelmat kuin Suomessa. He eivät tahdo löytää töitä kotipaikkakunnaltaan."
Hamunen on käynyt kuvaamassa myös Paanajärven kansallispuistossa, jossa luonto on säilynyt lähes koskemattomana. Myös vierailu Solovetskin luostarialueella on ollut upea kokemus."Kun kuvaa pitkään, oppii katsomaan kameran silmällä ympärilleen ja löytämään uusia kuvausaiheita, vaikka kamera ei olisikaan mukana."
Paavo Hamunen esitelmöi maanantaina klo 18.30 alkavassa Oulun Vuoden Luontokuva 2007- tapahtumassa Pohjankartanon juhlasalissa tänään 22.10 aiheesta Luontokuvaajan matkassa idässä ja lännessä. Pääsyliput 10 , alle 12-vuotiaat 5 . Tilaisuuden järjestää Pohjoisen Luontokuvaajat ry yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n kanssa.