Vastausviestissä Pietarista luki: "Kauhea tragedia. Minun Sininen linjani! Ja päiväsaikaan."
Tämä tuttu ihminen kulkee päivittäin Pietarin eteläisestä lähiöstä keskustaan niillä Sinisen linjan metrojunilla, joista yhdessä maanantaina räjähti.
Todennäköisesti hän on maanantain jälkeenkin kulkenut töihin metrolla jo parikin kertaa. On vain pakko. Kotona on pieni lapsi, joka pitää elättää.
No, vaihtoehtona olisi bussi, mutta kun sen kyydissä joutuisi istumaan tunnin. Metro vie perille parissakymmenessä minuutissa.
Ja jos haluaa ehdottoman varmasti välttää fanaatikkojen iskut, ei bussikaan ole täysin turvallinen.
Netistä löytyy yhä se video, jossa itsemurhapommittaja neljä vuotta sitten räjäyttää itsensä ja paikallisbussin Volgogradin kaupungissa. Tapahtuma tallentui perässä ajaneen auton kojelautakameraan.
Pietarin metroiskun tekijä ei enää elä. Varmasti ei tiedetä, oliko hänellä avustajia. Nyt lähes jokainen viidestä miljoonasta pietarilaisesta miettii, tuleeko tapahtumille jatkoa.
Kyse ei ole aivan perusteettomasta pelosta. Islamin militantilla tulkinnalla on kaupungissa kannattajansa. Eilen keskiviikkona pidätettiin kuusi ihmistä epäiltynä Isisille tehdystä värväystyöstä ja terrorismin avustamisesta.
Poliisi ehkä tekee nyt pidätyksiä siksikin, että luottamus sen toimintaan palautuisi. Tällaisia operaatioita on kaupungissa ollut aika ajoin.
Viime elokuussa poliisi teki Pietarissa rynnäkön asuntoon, jonka väitettiin olevan ääri-islamilaisten piilopaikka. Neljä asunnossa ollut miestä ammuttiin.
Metroiskun alla tiedustelu petti. Jos kiihkoilija suunnittelee tekonsa vain omassa päässään, tiedustelun keinot päästä sinne ovat tietysti heikot.
Sama sininen linja ja Sennaja Ploshtshadin asema ovat tuttuja itsellenikin kahden Pietarin-vuoden ajalta. Nousin asemalla metron kyytiin kymmeniä kertoja.
Monet kaupungin metroasemista ovat kauniita, suoranaisia nähtävyyksiä. Sennaja on karummasta päästä. Vuonna 1999 aseman sisäänkäynnin betoninen lippa romahti ihmisten päälle. Seitsemän kuoli.
"Varokaa, ovet sulkeutuvat!", sanoo rauhallinen miesääni kovaäänisistä, kun ihmiset ovat ahtautuneet vaunuihin. Sitten nytkähdys liikkeelle. Täydessä vauhdissa juna tärisee ja kolisee, mutta se ei häiritse sen jälkeen kun jytinään on tottunut.
"Antakaa tilaa vanhuksille, invalideille ja vanhemmille, joilla on mukana pieniä lapsia", jatkaa nauhoitettu kuuluttaja sadunkertojan äänellä.
Työpäivän päätteeksi metromatkustajat - jos ovat ruuhkajunissa saaneet istumapaikan - nuokkuvat penkeillään ja kuuntelevat horroksen läpi asemakuulutuksia.
Ennen viime maanantaita luultavasti harva pohti vaaraa. Metron kuulutuksissakin siihen viitataan vain kevyesti. Matkustajia kehotetaan ottamaan vaunuista lähtiessään tavaransa mukaan. Penkin alle jäänyt laukku on välitön uhka. Se on ehkä jätetty sinne tarkoituksella.
Tunnustan: Ennen kuin asiaan totuin, kiinnitin huomiota niihin matkustajiin, jotka ulkoasussaan toivat voimakkaasti esiin islamilaisuutensa. Yritin seurata, tarkkailevatko muut näitä. Näytti siltä, että eivät. Piti siksi yrittää päästä irti omista ennakkoasenteista.
Nyt tilanne on aivan uusi. Pietarin metron matkustaja tarkkailee varmasti kanssamatkustajia eri tavalla kuin ennen. Ne, jotka ennen nuokkuivat, pitävät silmänsä auki myös raskaan työpäivän jälkeen.