Keskitettyä tulosopimusta ei syntynyt maanantaiksi, mutta siinä ei ole mitään erikoista. Aikaa oli liikaa. Jos toinenkin yritys epäonnistuu, on syytä valmistautua liittokierrokselle.
Pääministerikilvan molemmat pääehdokkaat, Paavo Lipponen ja Anneli Jäätteenmäki, osoittautuivat yhtä huonoiksi ennustajiksi tai yhtä huonosti informoiduiksi. Molemmat esittivät viikonvaihteessa optimistiset arviot, että tulopoliittinen sopimus on syntymässä maanantaiksi. Neuvotteluissa vedettiin kuitenkin vesiperä ennen kuin mitään huipennusta edes yritettiin tosissaan.
Mitään dramaattista ei ole silti vielä tapahtunut. Maanantaina koolla olleet palkansaajain keskusjärjestöt ilmaisivat halunsa jatkaa neuvotteluja. Keskeisten työmarkkinajärjestöjen johtajat ovat tavanneet toisiaan virallisen "neuvottelutauon" aikanakin. Edessä on ainakin vielä yksi kova rutistus, joka huipentuu keskiviikkona tai todennäköisemmin torstaina, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Sopimus syntyisi kovin helpolla, jos vain yksi takaraja ryskyisi rikki.
Aikataulut kestävät vielä toisenkin epäonnistumisen keskusjärjestöiltä. Todellinen takarajahan on vasta ensi vuoden puolella. Tulosopimuksen tueksi kaavaillut laitkin ehtivät voimaan ajoissa, vaikka viivästymisiä tulisi, mutta on kokonaan eri asia, pystyvätkö keskusjärjestöjohtajat enää hallitsemaan neuvottelutilannetta, jos valmista ei tule vielä viikon puolivälissä. Silloin on todennäköistä, että pallo karkaa niiden käsistä ja siirtyy liittojohtajille.
Neuvottelutilanne näyttää juuri nyt vaikealta. Neuvottelijat eivät ole nimittäin edes yrittäneet vielä ratkaista perusongelmiaan. Suurimmat erimielisyydet koskevat tuttuun tapaan palkankorotuksen suuruutta, neljän tunnin vähimmäistyöaikaa, irtisanomisehtojen muutoksia sekä luottamusmiehen asemaa. Sen sijaan monista työelämän laadullisista uudistuksista on jo käytännössä löytynyt sopu ja monissa asioissa ollaan lähellä sopua.
Molemmat yksityisalojen työnantajajärjestöt - Teollisuuden työnantajat ja Palvelutyönantajat - vetävät yhtä sitä samaa tiukkaa linjaa, jolla TT yllätti äsken palkansaajajärjestöt ja oikeastaan koko yhteiskunnan. Työnantajat vaativat SAK:lta, STTK:lta ja Akavalta huomattavaa vastaantuloa palkkavaatimuksissa. Ainakin nyt näyttää siltä, ettei keskitettyä sopimusta synny puolittamalla palkkahaarukka.
Jos se pitää paikkansa, ensimmäisen vuoden palkankorotusten pitäisi pudota alle 2,5 prosentin. Järjestöjen vaatimustaso liikkuu 3,8 prosentissa. Palkansaajajärjestöjen on myös tingittävä keskeisistä laadullisista vaatimuksistaan. Saattaa olla, että työnantajat vaativat nyt liikaa siihen nähden, mikä on järjestöpoliittisesti siedettävää. Talouspoliittisesti työnantajat ovat sen sijaan vahvoilla. Taantuman aikana pitäisi tehdä hyvin maltillinen sopimus. Työttömyys on nousussa ilman ylimitoitettuja palkankorotuksiakin. Hallituksen vastaantuloa lisäverohelpotusten muodossa tarvitaan nyt kipeästi. Muuten neuvottelijat vetävät vesiperän.
Liittokierros tuo mukanaan monenlaisia vaikeuksia, mutta sitäkään ei kannata kavahtaa. Keskitetty ratkaisu ei ole mikään itseisarvo. Sen hinta pitää laskea tarkkaan joka kerta erikseen, ja joskus on vain pakko antaa järjestöpoliittisten paineiden purkautua.
Tällä kertaa asetelma on siitä harvinainen, että SAK:laiset liitot ovat suhteellisen rauhallisia. Ongelmapesäkkeet keskittyvät STTK:n ja Akavan julkisen alan liittoihin. Voi olla, ettei maltillinen sopimus tyydytä niitä tällä kierroksella missään oloissa.