Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori Kari Sulo Tikka on Suomen parhaimpia verotuksen asiantuntijoita - ellei paras. Hän on pitänyt oppituoliaan hallussaan jo vuodesta 1975 lähtien. Mutta hän ei ole pelkkä veroteoreetikko, vaan myös käytännön tekijä ja näkijä sekä jonkinlainen agitaattori, jos nyt rauhallisen miehen pehmeästä puheenparresta voi tuollaista ilmaisua käyttää.
Herra professorin tekee tekijäksi ja näkijäksi se, että hänen sormensa ja aivonsa ovat olleet tavalla taikka toisella mukana melkein kaikissa merkittävissä verouudistuksissa, joita Suomessa on tehty yli neljännesvuosisadan ajan. Hänen asiantuntemustaan on käytetty valmistelussa, häntä on myös käytetty henkisenä muurinmurtajana, kun uusia ajatuksia verotuksesta on haluttu lanseerata ja viedä eteenpäin.
Tikka on tullut paikalle ja lausunut muutaman valitun sanan kulloinkin tapetilla olleen uudistuksen välttämättömyydestä. Häntä seuraamalla on ollut helppo päätellä, mistä tuuli kulloinkin puhaltaa verotuksessa tai mihin poliittiset päättäjät ovat olleet menossa.
Vuodesta 2004 lähtien professori Tikka on käyttänyt useita huomiota herättäneitä puheenvuoroja niin sanotusta tasaveromallista, viimeksi kolumnissaan Turun Sanomissa perjantaina ja Kalevan haastattelussa noin kuukausi sitten. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että hän olisi tällä kertaa kenenkään asialla tai murtaisi asennemuureja jonkun tietyn tahon hyväksi.
Tikan tasaveropuheiden osakseen saama vastaanottokin kertoo, että hän taitaa esittää vain omia ajatuksiaan siitä, mitä pitää järkevänä kehityssuuntana. Hänen puheenvuorojaan seuraava virallinen hiljaisuus on nimittäin jäätävää. Kerettiläistä puhetta, taitavat monet poliitikot tuumia.
Tikan perusajatus nykyisen verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta on rautainen ja täysin looginen. Hän pitää nimittäin vääränä sitä, että ansiotuloja verotetaan progressiivisesti kiristyvän asteikon mukaan, mutta pääomatuloista peritään Suomessa vain 28 prosentin vero. Yritysveroprosentti on taas vain 26.
Pääomaveroprosentti on sama, ansaitsi joku pääomatuloja sata tai sata miljoonaa euroa. Näin on ollut vuodesta 1993 lähtien, jolloin tasaveromalli otettiin käyttöön pääomatuloissa.
Vaikka suurin piirtein kaikki suomalaiset jakanevat Tikan perusväittämän tulo- ja pääomaverotuksen välisestä kohtuuttomasta epäsuhdasta, vaikeudet alkavat, kun pitäisi miettiä, mitä asiantilan korjaamiseksi pitäisi tehdä. Pääomatulojen verotusta ei voi kiristää, koska pääomat karkaavat silloin Suomesta edullisemman verotuksen maihin.
Jäljelle ei jää muta keinoa tuloverotuksen tuntuva kevennys. Tikan mielestä ansiotuloja ja pääomatuloja pitäisi verottaa saman taulukon mukaan. Nykyisellään tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki maksaisivat tuloveroa 28 prosenttia - ja siitä ne poliittiset vaikeudet alkavat kademielisten suomalaisten asuttamassa maassa.
Suomalaisille ja heidän valitsemilleen poliitikoille ei tuota ylivoimaisia vaikeuksia hyväksyä sitä, että kuilu rikkaiden, pääomatuloa saavien ihmisten ja tavallisen kansan välillä kasvaa huimaa vauhtia joka vuosi. Sen sijaan jos muutaman satasen enemmän ansaitsevaa naapuria tai työkaveria ryhdytään verottamaan saman prosentin mukaan kuin itseä, asia muuttuu sietämättömäksi.
Tuota poliittisesti epäkorrektina pidettyä tasaveroa professori Tikka kuitenkin markkinoi vapaaehtoisesti sekä täysin tietoisena siitä, että häneltä puuttuu nyt se taputuskuoro, joka ihastelisi hänen visioidensa fiksuutta. Esimerkiksi Keskuskauppakamarin veroasiantuntija Pauli K. Mattila arvioi perjantain Lapin Kansassa, ettei tasavero voi toteutua Suomessa.
Syynä on se, että tasaprosentti keventäisi suurituloisten ja kiristäisi pienituloisten verotusta. Mattilan lausunto on täysin tyylipuhdas ja oikeaoppinen arvio siitä, mikä on poliittisesti mahdollista Suomessa tällä hetkellä. Tasavero on kuin kirosana sille, joka sen ensi kerran kuulee.
Tasavero lieventäisi Tikankin verotusta, mutta tuskinpa se on hänen päämotiivinsa. Mies lähestyy hyvää vauhtia eläkeikää, eikä hän edes kuvittele, että tasaveroon voitaisiin siirtyä nopeasti. Hän on puhunut vuodesta 2010, mutta on sittemmin siirtänyt aikamääreen tuonnemmaksi, hamaan tulevaisuuteen.
Tuskinpa Tikkaa motivoi puhumaan tasaverosta muu kuin ammatillinen ja veroteoreettinen mielenkiinto. Hän näkee, mihin maailma menee ja haluaa esittää siitä omat käsityksensä. Siitä hänelle kuuluu tunnustus - totuudenpuhujia kun ei arvosteta niin paljon kuin humpuukimaakareita, jotka levittävät sellaista sanomaa, mitä ihmiset haluavat kuulla.
Suomalaisille on opetettu suurena viisautena kahta totuutta: Natoa pitää kavahtaa ja jyrkkä progressio on hyvinvointivaltion turva. Naton vastustus murenee pikku hiljaa, ja johtavat poliitikot puhuvat jo kansanäänestyksestä. Se on kansan henkistä valmistelua mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.
Tasaveron puolesta ei yksikään näkyvä poliitikko ole uskaltanut lausua toistaiseksi painavaa sanaansa Suomessa. Muualla siitä puhutaan hieman rohkeammin. Vain Tikka ja muutamat journalistit ovat yrittäneet avata, mitä hyviä ja huonoja puolia uudistukseen liittyy ja miten ongelmat ratkotaan.
Ehkä on lopulta helpompi liittyä Natoon kuin yrittää murskata progressiivisen verotuksen siunauksellisuuteen liittyviä ajatusluutumia.