Suomelta pyydetään lisää sotilaita Afganistaniin. Pyynnölle on perusteensa, mutta myönteinen päätös olkoon laitimmainen kerta.
Itsemurhapommit räjähtelivät ja tulitaistelut riehuivat maanantaina Afganistanin pääkaupungin Kabulin hallintokortteleissa, lähimmillään vain 50 metrin päässä presidentin palatsin porteista. Samaan aikaan Afganistanin vaivoin pystyyn saatu hallitus oli vannomassa virkavalaansa.
Ääri-islamilaiset Taleban-taistelijat ilmoittautuivat vastuullisiksi iskuihin, jotka olivat vakavimpia Kabulissa lähes vuoteen. Talebanin mukaan iskut olivat vastaus presidentti Hamid Karzain ja Yhdysvaltain esityksille vetää Talebania Afganistanin poliittiseen valtavirtaan.
Ulkomaisia sotilaita lienee ensi kesään mennessä Afganistanissa jo noin 140 000. Määrä alkaa olla jo niin suuri, että sitä on vaikea ja turha enää kasvattaa. Ensinnäkin halut lähettää sotilaita enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti tuleen ovat vähissä eri maissa, ja toiseksi pelissä on yhä enemmän ISAF-joukkojen uskottavuus. Niitä uhkaa tällä menolla vetäytyminen häntä koipien välissä.
Yrityksissä rauhoittaa Afganistan on saavuttu saranakohtaan. Seuraavan vuoden, puolentoista aikana veriseen sekamelskaan on saatava ratkaiseva käänne. Sen jälkeen ISAF-joukkoja ei kannata enää ainakaan paisuttaa. Määrää tulisi mieluimminkin vähentää samalla kun vastuuta turvallisuustilanteesta pitäisi pystyä siirtämään Afganistanin omille turvallisuusjoukoille. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Sota on tunnetusti helpompi aloittaa kuin lopettaa. Sama pätee Afganistanin kaltaisiin vaikeisiin kriisinhallintaoperaatioihin. ISAF-operaatiota on tähän asti paisutettu ilman että sille olisi asetettu takaraja ja joukoille laadittu vetäytymisstrategia. Jos näin ei viimeistään nyt tehdä, edessä on vuosikausien epämääräinen ja sinkkiarkkuja aiheuttava operaatio, joka ei pääty eikä johda mihinkään. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kyllä puhunut kesästä 2011 vedenjakajana, mutta se on sekavien olojen takia enintään viitteellinen.
Tämä on se tausta, jota vasten Suomenkin on harkittava Yhdysvaltain esittämää pyyntöä lähettää Afganistaniin lisää sotilaita. Pyyntöä käsitellään perjantaina tasavallan presidentin sekä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan tapaamisessa.
Kieltävä vastaus pyyntöön olisi tulkittavissa rintamakarkuruudeksi. Suomella on kuitenkin täysi oikeus tehdä päätöksensä itse ja tarvittaessa sanoa jopa ei, jos kielteiselle kannalle löytyy selkeät perusteet. Joka tapauksessa joukkojen lisääminen 120:sta lähelle 200:ta olisi päätös, jonka jälkeen määrää ei tule enää kasvattaa.
Suomen valtiojohdossa käytiin kovaa kädenvääntöä viime vuonna lisäjoukkojen lähettämisestä turvaamaan Afganistanin presidentinvaaleja. Nyt on tuskin edessä yhtä tiukkaa tilannetta, koska asiaa on valmisteltu huolella. Valmistelua on edesauttanut se, että viime syksynä tiedonkulku katkeili valtiojohdossa nololla tavalla. Lisäjoukkojen lähettäminen olisi niin merkittävä päätös, että presidentin, koko hallituksen ja vielä eduskunnankin, oppositiota myöten, pitäisi seistä päätöksen takana. Afganistan-operaatio on niin vaarallinen, että kotirintamaa repivää erimielisyyttä ei totisesti tarvita.
Suomalaissotilaita olisi tarkoitus sijoittaa nykyisten joukkojen alueelle Pohjois-Afganistaniin sekä Kabulin suurlähetystön turvaksi. Uutta on se, että Pohjois-Afganistaniin on tulossa muutama tuhat amerikkalaissotilasta. Se yhtäältä lisää ISAF-joukkojen tulivoimaa, mutta toisaalta myös tekee niistä entistä halutumman maalitaulun.