Moni epäili kahden vuoden takaisten Lahden MM-hiihtojen jälkeen, että suomalaisselittäjät menestyvät vain kotikisoissa, joissa saa selittää omalla kielellä. Siltä se vähän näyttää. Lahdessa suomalaiset pissasivat maamme maailmankartalle ainakin neljän miehen ja kahden naisen voimin, mutta nyt Italian Vale di Femmessä on toistaiseksi joten kuten onnistunut vain yksi naishiihtäjä, Kaisa Varis.
Joukkueen johtoportaassa tulokset ovat olleet vielä surkeampia. Tämän päivän pomojen punoitus ei yhteensäkään pysty kilpailemaan Paavo M. Petäjän toissavuotisten saavutusten rinnalla, joskin änkytys on vielä sujunut kohtuullisesti vanhalla rutiinilla.
Suomalaisselittelyn romahdus tulee esille sitäkin selvemmin, kun verrataan tuloksia kylminä numeroina. Lahdesta irtosi sentään yhteensä 12 vuotta ehdotonta kilpailukieltoa ja muutama elinikäinen toimitsijakielto. Vale di Femmestä on saatu surkeat viisi päivää, nekin ehdollisena.
Mutta älkäämme silti lannistuko, ainakaan vielä. Kisapäiviä on vielä jäljellä, ja suomalainen sisu on sentään muutaman kerran lupaavasti ärjähdellyt. Lupaavin tietysti on vanha kettu, Kari-Pekka Kyrö, joka on koto-Suomesta käsin pystynyt valloittamaan erään Vale di Femmen pääosista. Mihin olisikaan yltänyt, jos saisi olla paikan päällä!
Toinen myönteinen piirre on se, että puhdas amatööriluonne näyttää säilyneen entisellään. Ainakaan suomalaisia ei päästä syyttämään ammattilaisuudesta, sillä touhu on edelleen täydellistä amatöörien puuhastelua. Lahden aikoina sorruttiin hemohessiin ja lääkärinlaukkuun, Vale di Femmessä hemoglobiiniin ja faksiin.
Mikäli tämä taso pystytään pitämään yllä, seuraavissa kisoissa onnistutaan kärähtämään pelkästään sanomalla "huugo" ja valehtelemalla nettotulot WADAlle. Jos silloin vielä paljastuu, että joku suomalaisurheilija on nuoruudessaan kuullut Kari-Pekka Kyrön nimen — ehkäpä peräti nähnyt miehen kuvan televisiossa — selittelemistä piisaa hamaan tulevaisuuteen saakka.
Myös se on erittäin innostavaa pohjoismaalaisittain, että vaikka suomalaiset ovatkin hieman statistin roolissa, norjalaiset rynnistävät ennennäkemättömällä tavalla. Melkein lajissa kuin lajissa he kahmivat kahta, kolmea mitalia, vaikka alkukauden kisoissa menestys on ollut vähän sitä sun tätä. Meidän muiden pohjoismaalaisten kannattaa olla ylpeitä ja iloisia norjalaisten menestyksestä, vaikka se on tullutkin yksinomaan laduilla. Kun ehdottoman puhtaat, rehelliset, reilut, raittiit, ystävälliset, miellyttävät, reippaat, urheiluhenkiset, mukavat, iloiset ja ystävälliset norjalaiset pystyvät tällaiseen ällistyttävään venymiseen, se antaa toivonkipinän siitä, että joskus joku suomalainenkin voi vielä menestyä — parhaassa tapauksessa selvin päin.