Oulu Jouluaatto häämöttää kymmenen päivän päässä, mutta Kärppien Jari Viuhkola on jo saanut tärkeimmän lahjansa.
Kovia kokenut hyökkääjä pelasi syyskauden aikana kaikki 30 ottelua. Ja mikä tärkeintä, ilman piinaavia selkäkipuja.
Vuosi sitten Viuhkolan, 31, koko ura oli vaakalaudalla. Matka kipulääkkeiden turruttavasta maailmasta takaisin Kärppien kultakypäräksi on ollut pysäyttävä, liikuttava ja ennen kaikkea palkitseva kokemus.
Jopa suoranainen ihme.
"Kaikki tähtäsi siihen, että olisin mukana jokaisessa pelissä. Se, että kaikki on mennyt näin hyvin... Se on ollut iso yllätys itsellenikin", Viuhkola hakee sanojaan.
Viuhkola lukeutuu 2000-luvun johtavien SM-liigapelaajien harvalukuiseen joukkoon. Neljän mestaruuden mies on saanut osansa suitsutuksesta, mutta kiekkouran lukemattomien saavutusten joukossa yksi asia nousee yli muiden.
"Minun mittarillani tämä on se kovin juttu", Viuhkola pelkistää ja tarkoittaa kuntoutumistaan.
"Olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että olen tullut takaisin."
Vuonna 1994 Viuhkola palkittiin valtakunnallisen Pohjola-leirin parhaana pelaajana - tunnustus, joka kertoi, että 14-vuotias oululaispoika on poikkeuksellinen lahjakkuus. Jo juniori-ikäluokista lähtien hän on ollut se pelaaja, johon yleisön ja joukkuekavereiden katseet ovat otteluiden ratkaisuhetkillä kääntyneet.
Kulunut syksy ei ole ollut Viuhkolalle jatkuvaa riemumarssia.
Vastuunkantaja ja ikuinen täydellisyyden tavoittelija turhautui, kun putki ei kulkenutkaan omien odotusten mukaisesti.
"Alku meni huumassa, mutta sitten koitti arki. Ensimmäiseen maaottelutaukoon asti sain taistella, että pysyn muiden perässä."
Kun kiekkokansa jännitti Leijonien otteita Karjala-turnauksessa, teki aika työtä Viuhkolan hyväksi.
"Sain treenattua ja levättyä. Tauon jälkeen luistin kulki kulki jo eri tavalla."
Niinpä. Viime aikoina kaukalossa on nähty se Viuhkola, johon Raksilan yleisö on 2000-luvulla ihastunut.
"Välillä olen turhankin ankara itselleni. Tämä kokemus on opettanut minua katsomaan asioita lyhyemmällä aikajänteellä. Huominen päivä on hyvä tavoite."
Kärppien alkukausi on ollut lupauksia herättävä - kolmen edellisen ottelun tappiosta huolimatta. Joukkue pelaa joka ilta uskottavasti voitosta. Sarjan jokaista joukkuetta vastaan.
Suurin uhkakuva menestyshaaveiden kannalta on suoritustason heittely.
"Puolustamme hyvin ja maalivahtipeli on kunnossa. Maalinteko on osa-alue, jota meidän täytyy parantaa. Olemme menettäneet pisteitä tehottomuuden vuoksi", Viuhkola summaa.
Joulutauon alkaessa Kimmo Koskenkorva on Kärppien paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan.
Numerodata kertoo kaksi totuutta. Sen, että Koskenkorva - joka ei miellä itseään maalintekijäksi - pelasi väkevän syyskauden. Ja sen, että maalitykeiksi kaavaillut pelaajat ovat epäonnistuneet.
Juha-Pekka Haataja ja nuori Joonas Donskoi eivät ole vastanneet koviin odotuksiin. Vielä.
Haataja sai kaipaamiaan onnistumisia juuri ennen taukoa. Myös Donskoin pelissä oli havaittavissa merkkejä itseluottamuksen ja juonikkuuden löytymisestä.
"Donskoin hanat aukeavat vielä. Olen siitä aivan varma", Kärppien päävalmentaja Hannu Aravirta vakuuttaa.
Kun kiekko tippuu 27. joulukuuta taas jäähän, kohdistuvat suurimmat odotukset silti Viuhkolaan. Aravirta toivoo, että keskushyökkääjä nostaisi pelinsä tasoa vielä yhdellä pykälällä ja hinaisi joukkueensa runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon.
Samaa toivoo Viuhkolakin.
"Kauteni on ollut nousujohteinen. Tiedän, että pystyn olemaan vielä parempi kuin olen tähän mennessä ollut."
Oman paluun lisäksi konkarin mieltä lämmittää nuorten pelaajien läpimurto.
"Ville Pokan kypsyys on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Samaa voi sanoa Miikka Salomäestä. Hän on jo nyt joukkueemme johtavia pelaajia. Kova suoritus 18-vuotiaalta."