Sievi Iiläinen Simo Alatalo näkee työssään aitiopaikalta, miten Lappi ja Kainuu hiljalleen tyhjentyvät ihmisistä. Pikkupaikkakunnilla elokuvia esittävä Alatalo on kiertänyt Pohjois-Suomea jo 12 vuoden ajan.
"Kyllä se niin on, että kun menemme tästä hetkestä 20 vuotta eteenpäin, löytyy pohjoisesta tukku autioituneita kyliä", maakuntien yksinäinen viihdyttäjä tietää.
Erityisen huolissaan Alatalo on pohjoisen syrjäseutujen elokuvatarjonnasta.
"Vain isojen kaupunkien elokuvakeskukset pystyvät sinnittelemään touhussa mukana", Alatalo uskoo.
Suomalaisen elokuvatuotannon huippuvuosi oli 1955, jolloin valmistui 30 elokuvaa. Tuolloin maasta löytyi vielä toistasataa kiertävää elokuvayrittäjää.
Maailma muuttuu ja leffabisnes sen mukana. Vuonna 2006 Alatalo on erikoisalansa viimeisiä mohikaaneja.
"Nyt meitä on Suomessa kaksi: yksi Iissä ja toinen Tampereen seudulla", Leevi-enonsa elämäntyötä jatkava Alatalo hymähtää.
Alatalon arjesta on luksus kaukana. Vuoden aikana matkamittariin kertyy 100 000 maantiekilometriä. Joulunakin voi hengähtää vain tovin.
"Joulupäivänä mennään taas", Alatalo kuittaa.
Liikeidea on yksinkertainen. Alatalo ja tämän Anne-vaimo kaasuttavat pakettiautolla paikkakunnalle, kantavat projektorin saliin ja toivovat, että liput kävisivät kaupaksi.
Alatalo elää ajan hermolla. Sievissä yleisö sai nähtäväkseen Eragon-fantasiaseikkailun, jonka maailman ensi-ilta oli Yhdysvalloissa viime viikolla.
Iiläisellä on vankka käsitys siitä, millaisia elokuvia suomalaiset haluavat katsoa.
"Se, että Jasper Pääkkönen on yksi näyttelijöistä, takaa menestyksen elokuvayhtiölle - ja palkan minulle", Alatalo kuittaa pilke silmäkulmassa.
Kun projektori pyörähtää käyntiin, on Alatalolla elokuvanpituinen hetki aikaa itselleen. Hengähdystauko tulee aina tarpeeseen.
"Yleensä en tee elokuvan aikana mitään. Tulen ulos salista, istun ja puhallan."
Sievin kaltaisilla paikkakunnilla Alatalon elokuville on tilaus. Yhteistyö kunnan kanssa toimii.
"Kulttuuritoimesta soitettiin ja pyydettiin tulemaan. Sain Vääräjoki-salin ilmaiseksi käyttöön."
Eragon-näytökseen Alatalot myivät 90 lippua. Timo Koivusalon ohjaama Kalteva torni ei sen sijaan uponnut sieviläisiin: saldo kahdeksan katsojaa.
"Aika erikoinen tilanne. Sata katsojaa illassa on se raja, jonka myötä pääsemme palkoille."
Vasta Oulusta Sieviin muuttanut Kimmo Kääriäinen katseli Vääräjoki-salin pehmeiltä penkeiltä Kaltevan tornin.
"Tosi hieno juttu, että joku viitsii tuoda elokuvat tänne. Eihän Sievissä ole edes videovuokraamoa."
Alatalo nyökyttelee Kääriäisen kannanotolle ymmärtävästi.
"Ei tässä rikastumaan pääse. Monia ystävyyssuhteita on kyllä syntynyt. Joskus alanvaihto on pyörinyt mielessä, mutta kuka ystäviään pettäisi", Alatalo veistelee.