Isä ja lapsi lähtevät yhdessä leikkikentälle. Perille päästyään he alkavat potkia rikki toisten lasten leikkejä ja heittävät yhden lapsen läheiseen lammikkoon. Dad´n Me -videopeli kuuluu pelaajien suosikkilistoille. Toisessa, isompien pelissä, ryhdytään mafiosoiksi ja aletaan räiskiä poliiseja.
Psykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapset vetävät höplästä pelimaailmaan perehtymättömiä vanhempiaan. Miten heidän perushoitajana työskentelevä yksinhuoltajaäitinsä voisi tietää, millaisia pelejä markkinoilla on? Ja mitä hänen lapsensa pelaavat kotona tai naapurissa?
"Lapset pelaavat yleisesti alle 18-vuotiailta kiellettyjä pelejä, hän sanoo. Ikärajoituksiinkaan ei voi luottaa sokeasti, sillä lapsille sallituissa peleissä on paljon moraaliltaan arveluttavia."
"Ne horjuttavat lasten moraalia jo ennen kuin se on ehtinyt kehittyä."
Sinkkonen varottaa aikuisia jäämästä sivustakatsojiksi lasten elämässä. Esimerkiksi kouluissa ei pitäisi vain hyväksyä sitä, että jotkut seiskaluokat ovat niin levottomia.
"Ei aikuisten pidä nostaa käsiä pystyyn 13-vuotiaiden edessä."
Ei pelejä ennen nukkumaan menoa
Lapset ovat aina osanneet vedota siihen, että "kaikki muutkin saavat". Siihen lankaan vanhempien ei pidä kompastua. Heidän pitää rajoittaa lapsen pelaamista tai ainakin katsoa, että hän ei pelaa juuri ennen nukkumaan menoa.
"Lapsen kaikki aistit ovat valppaina kun hän on vahdannut örkkejä. Hänen keskushermostonsa on kuormittunut, eikä uni tule pitkään aikaan", Sinkkonen selittää.
Hän kannattaa lasten peliajan rajoittamista vanhempien yhteisellä sopimuksella. Savonlinnalaisessa Kellarpellon koulussa kokeiltiin yhteistuumin kahden viikon mittaista pelitaukoa.
Sinkkosen mukaan lapset olivat aktiivisempia ja iloisempia. He leikkivät yhdessä ulkona omia leikkejään ja juoksivat kotiin posket punaisina.
Uinuva väkivalta vaarallisinta
Kolme vuosikymmentä psykiatrina toiminut Sinkkonen kohtasi Lastenlinnassa työskennellessään monia aggressiivisia nuoria. Hän sanoo, että ulospäin suuntautunutta väkivaltaa on helpompi käsitellä ja hoitaa kuin monelle koulusurmaajalle tyypillistä pinnalta tyyntä väkivaltaa. Sulavakäytöksistä ja asiallisesti käyttäytyvää nuorta on vaikea mieltää väkivaltaiseksi.
Yhdysvalloissa on tutkittu koulusurmia ja -surmaajia. Surmaajat ovat olleet tavallisten perheiden poikia, jotka ovat kokeneet jossain elämänsä vaiheessa nöyryyttäviä tilanteita kuten koulukiusaamista tai vähättelyä.
Ulkopuoliset eivät ole usein pitäneet tilanteita nöyryyttävinä, mutta surmaajan mieleen ne ovat kasvattaneet patoutunutta vihaa.
Sinkkonen pitää tällaisia pinnalta tyyniä sisältä hauraita ja vihan täyttämiä nuoria kaikkein haasteellisimpina ja vaikeimpina hoidettavina.
"Vaikeat narsistiset häiriöt ja psykoosit eivät usein hyödy psykoterapiasta", hän sanoo.