Yhtenäisyyttä julistavan United We Stand -retoriikkansa takana Yhdysvallat on syvien ristiriitojen ja paradoksien maa. Se on täynnä erilaisten moralistien ja fundamentalistien ryhmiä, joista kaikki ovat löytäneet (tai olleet löytävinään) totuuden ja tyrkyttävät sitä moraaliseksi ohjenuoraksi muille, mieluiten lain voimalla. Uskonnollista ja patrioottista uhoa tunkee ulos joka tuutista.
Toisaalta vapaiden markkinavoimien jylläys on pyhä asia sekin. Kaikki mikä pyrkii säännöstelemään pääomien vapaata liikettä ja kasautumista herättää epäluuloja ja vastustusta. Rahalla ei tietenkään ole moraalia. Sen kahmiminen on arvo sinänsä, jolle ollaan valmiita alistamaan mitkä tahansa ”korkeammat” päämäärät. Vanha tuttu klisee rahasta amerikkalaisten todellisena jumalana osuu harvinaisen oikeaan.
Los Angelesissa hiljattain päättynyt elektronisen ajanvietteen suurtapahtuma E3 (Electronic Entertainment Expo) tarjosi näistä ristiriidoista jo ennen valtavan kongressikeskuksen sisään astumista harvinaisen vaikuttavat näytteen.
Oikein kunnon mainosisku
Shown varasti kongressikeskuksen eteen ajettu panssarivaunu ja maastoauto, joiden ympärillä pyöri liuta ihka oikeita sotilaita maastopuvuissaan. Temppu oli ovela: tältä tilateokselta ei kukaan osallistuja voinut välttyä.
Viime syyskuun tapahtumien jälkeen armeija ja militarismi ovat jenkeissä nousseet arvoon arvaamattomaan. Tällä kertaa tankkia ei kuitenkaan ollut tuotu paikalle pelkästään symboliksi tai suojaamaan kymmeniätuhansia konferenssilaisia ilkeiden terroristien salajuonilta. Kyse oli muustakin: armeija oli marssinut paikalle mainostamaan ensimmäistä tuottamaansa ihka oikeata videopeliä!
America's Army -pelin tarkoituksena ei ole lihottaa Yhdysvaltain puolustusvoimien jo entuudestaan täpötäytenä pullistelevaa kukkaroa.
Elokuusta lähtien ilmaiseksi jaettavan ja esimerkiksi Computer Gaming World -lehden mukana tulevan rompun tarkoituksena on vakuuttaa videopeleihin uppoutuneet veltostuvat nuoret sotilasuran ylivertaisuudesta. Elämä armeijan leivissä on kuin ikuista videopeliä, kuuluu ”Setä Simulin” (Uncle Sim) viesti simulaation sukupolvelle.
Perunateatterista
ei tietoakaan
Sotilasviranomaisten kiinnostus videopeleihin ei ole mitään ennenkuulumatonta. Yhdysvaltain armeijan tiedetään laajasti käyttäneen Doomin tapaisia räiskintäpelejä sotilaskoulutuksessaan. Puolustusvoimat ovat myös tilanneet omiin tarkoituksiinsa räätälöityjä peliympäristöjä, kuuluisimpana esimerkkinä vuosien takainen verkotettu SimNet, virtuaalinen monen pelaajan taisteluympäristö.
Median avulla tapahtuva psykologinen värväys ei ole uutta sekään. Samaahan ovat niin Yhdysvaltain ilma-, meri- kuin maavoimatkin yrittäneet Hollywoodin suosiollisella myötävaikutuksella jo vuosia.
Top Guneihin verrattuna videopeleillä on kuitenkin selviä valttikortteja: pelkän valkokankaan tuijottamisen sijasta pelaaja tempautuu omakohtaisesti pelin sisään osallistumaan koulutukseen, sotilastehtäviin ja kilvoittelemaan ylenemisestä.
Ihan kaikkea ei ole otettu mukaan: perunateatterista, tylsästä kasarmielämästä tai mutavellissä ryömimisestä ei ole tietoakaan.
Montereyssä Kaliforniassa sijaitsevan Yhdysvaltain laivaston korkeakoulun ”mallinnus, virtuaaliympäristö ja simulaatio-laitoksen” tuottama kaksijakoinen peli pohjautuu osin tunnetun Unreal Tournament -nimisen väkivaltaisen ensimmäisen persoonan räiskintäpelin ”pelimoottoriin”, mutta armeijan pelimestarit pyrkivät sen pohjalta tekemään omasta luomuksestaan entistäkin todentuntuisemman kokeilemalla itse niin panssarivaunuja, Blackhawk-taisteluhelikoptereita kuin laskuvarjohyppyjä, aseilla räiskimisestä puhumattakaan.
Peliä voi pelata yksin tai toisten kanssa verkon kautta. Toinen osa on The Sims -pelin tapainen sotilaselämän simulaatio.
Armeija lupasi jo pelilleen jatkoa. Nähtäväksi jää, meneekö värväyssanoma perille.
Markkinat ovat tulvillaan sota- ja väkivaltapelejä, kuten E3-tapahtumaan liittyneillä massiivisilla pelimessuilla saattoi helposti todeta. America's Army -pelin on pakko olla teknisesti huipputasoa tai koko yritys kääntyy helposti itseään vastaan.
Pelaajat ovat nykyään taidoiltaan ja näkemyksiltään niin hienostuneita, ettei heitä hevin saa innostumaan mistään puolitekoisesta. Pystyykö heille uskottelemaan, että sotilaselämä todella vastaa videopeliä on sekin hyvä kysymys. En olisi asiasta niinkään varma.
Ala jolla ei näy
kasvussa rajoja
Nyt kahdeksatta kertaa järjestetty E3 on jättiläismäinen pelialan sisäinen tapahtuma, joka vakuuttaa kävijän elektronisten pelien saamasta mahtiasemasta ja niitä tuottavan ylikansallisen teollisuuden lujasta uskosta tulevaisuuteen. Ala kasvaa tällä hetkellä nopeammin kuin mikään muu kaupallisen mediakulttuurin osa-alue, eikä rajoja ole näkyvissä.
Alan edustajat itse puhuvat mieluiten ”elektronisesta ajanvietteestä”, koska peli-sanan katsotaan olevan liian rajoittava ja leimaava. Teollisuus ei halua puhutella vain tiukkapipoisia pelifaneja, vaan monia erilaisia kuluttajaryhmiä.
Yhteydet muihin tajuntateollisuuden muotoihin, kuten elokuvaan, ovat käymässä yhä läheisemmäksi. Vaikutteet kulkevat moneen suuntaan. Pelin kehittäminen käy usein rinta rinnan suurelokuvan tuotantoprosessin kanssa. Pelioikeuksien myymisestä on tullut elokuva-alalle merkittävä tulonlähde.
Tapahtuman järjestäjän, IDSA (Interactive Digital Software Association) -järjestön puheenjohtajan Douglas Lowensteinin mukaan alan liikevaihdon uskotaan pelkästään Yhdysvalloissa nousevan vuoteen 2005 mennessä 21,5 miljardiin dollariin, kun se vuonna 2000 oli ”vain” 8,3 miljardia.
Maailmanlaajuisesti pelimarkkinoiden odotetaan yltävän 26 miljardiin dollariin jo tänä vuonna.
Lowenstein esitti muitakin kiinnostavia tilastotietoja. Tyypillinen pelaaja on nykyään 18-35 vuoden ikäinen. Naisten osuus on selvässä kasvussa. Monet nykyiset pelaajat ovat kasvaneet videopelien parissa pienestä pitäen eivätkä aio lopettaa pelaamistaan tiettyyn ikään saavuttuaan.
Näyttää siltä, että pelaamiselle on käymässä kuin rock-musiikille: nuorisokulttuurin sijasta siitä alkaa vähitellen tulla eri ikäryhmiin vetoavaa yleiskulttuuria, joskin ensimmäisen pelisukupolven saapumiseen eläkeikään kuluu vielä pitkään.
Moraalista tai moralismista
Lopuksi merkintä moraalista, tai pikemminkin moralismista. Suuntapuheessaan E3:n järjestäjän IDSA:n puheenjohtaja Lowenstein ylisti tapaa, millä peliteollisuuden asema yhteiskunnassa on kohentunut.
1990-luvun puolivälissä maine oli huono viranomaisten keskuudessa Mortal Kombatin ja Night Trapin kaltaisten väkivaltaisten ja jopa sadististen pelien saaman julkisuuden takia. Sittemmin pelialan sisäinen säännöstely ja rating-järjestelmä ovat muuttaneet tilanteen täysin, puhuja kehui.
”Viime kuussa Yhdysvaltain kongressissa järjestämäämme ohjelmapäivään osallistui tuhat ihmistä, senaattoreita, näiden perheenjäseniä ja toimistohenkilökuntaa. Kongressin videopelifanit ovat tulleet esiin piiloistaan”, Lowenstein hehkutti.
IDSA, jonka jäseniä ovat kaikki tärkeimmät pelialan yritykset, jakoi E3:n yhteydessä omat vuosittaiset palkintonsa. Vuoden peliksi valittiin DMA Designin ja Rockstar Gamesin Grand Theft Auto III. Sen ilmiömäinen myyntimenestys johtuu paitsi teknisistä ansioista, myös siitä, että se on tahallaan tehty shokeeraavaksi ja äärimmäisen arveluttavaksi minkä tahansa vakiintuneen eettisen tai moraalisen asteikon mukaan.
Tässä pelissä ansaitaan pisteitä mm. varastamalla autoja, nuijimalla naisia hengiltä pesäpallomailalla, ampumalla jalankulkijoita ja tappamalla poliiseja, täysin itsetarkoituksellisesti.
Voisin vaikka vannoa, ettei Grand Theft Auto III ollut kongressin ohjelmapäivän pelivalikoimassa mukana.
Kirjoittaja toimii professorina Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA) muotoilun ja mediataiteen laitoksella