Kun Juha Sipilän johtama hallitus julkaisi toukokuun lopussa hallitusohjelmansa, alkoi edelleen jatkuva keskustelu puuttuvasta tasa-arvonäkökulmasta. Joukko professoreita ja tutkijoita syytti hallitusta siitä, että naiset ja naisvaltaiset alat maksavat säästöistä kohtuuttoman suuren osan.
Sama vino suuntaus jatkui, kun hallitus julkisti syyskuussa, että se ryhtyy alentamaan suomalaisen työn hintaa muun muassa sunnuntailisiä leikkaamalla. Taas huomattiin, että toimet kohdistuvat rankimmin pienipalkkaisille naisvaltaisille aloille.
Kun Juha Sipilältä tivattiin sukupuolivaikutusten arviointia hallitusohjelmasta, hän tuntui olevan vaatimuksesta vilpittömän hämmästynyt. Hänen vastauksensa löi monet ällikällä: ensin tehdään uudistus ja sitten arvioidaan suunnitelman vaikuttavuutta.
Sukupuolivaikutusten arviointi (suvaus) on työväline, jolla yhteiskunnassa yritetään eri elämänalueilla etukäteen arvioida, vaikuttavatko jotkut toimenpiteet eri tavoin naisiin ja miehiin eli tuottavatko ne epätasa-arvoa. Moni toimenpide voi vaikuttaa täysin sukupuolineutraalilta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaakin aivan muuta.
Sukupuolivaikutusten arvioinnilla pyritään siis tasa-arvon edistämiseen. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti jo vuonna 2002, että sukupuolinäkökulma pitää sisällyttää kaikkiin sen piirissä oleviin tehtäviin lainsäädännön valmistelusta erilaisiin hankkeisiin ja myös henkilöstöpolitiikkaan.
Työmarkkinajärjestöt nostivat sukupuolivaikutusten arvioinnin suositukseksi työmarkkinoilla vuonna 2007.
Taustalla ovat myös kansainväliset sopimukset kuten YK:n Pekingin vuoden 1995 tasa-arvojulistus sekä EU:n tasa-arvonormit, jotka myös edellyttävät, että päätösten vaikutukset arvioidaan sukupuolinäkökulmasta.
Hallinnossa sukupuolivaikutusten arviointi on siis jo perustyökalu, mutta vaikuttaa siltä kuin nykyisessä hallituksessa moni ei olisi ikinä kuullutkaan koko asiasta. He tuntuvat elävän viattomuuden tilassa. Se perustuu uskoon, että kun pitää tasa-arvoa itsestäänselvyytenä, päätöksenteossa syntyy tasa-arvoista jälkeä.
Haastattelin tasa-arvoasioista kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläistä kolme viikkoa sitten. Jo toista kertaa ministerinä istuva filosofian maisteri onnistui yllättämään. Hän kertoi pitävänsä vieraana koko ajatusta, että kun hallitus visioi Suomen tulevaisuuden tavoitteita, sen olisi pitänyt tarkastella kärkihankkeita myös siitä näkökulmasta, hyödyttävätkö ne tasapuolisesti naisia ja miehiä. Vehviläiselle ajatus ei ollut tullut mieleenkään. Hän painotti, että kysymys on kaikista suomalaisista.
Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta löytyy käytännölliset ja selkeät 12 kohdan ohjeet sukupuolivaikutusten arviointiin. Ensimmäisessä kohdassa neuvotaan, että suvaus vaikuttaa lopputulokseen vain, kun se ajoitetaan valmisteluvaiheen alkupuolelle.
Peukalosäännöksi nostetaan, että siellä missä käsitellään ihmisiä, on aina kyse naisista ja miehistä, tytöistä ja pojista.
Ohjeiden mukaan suvaus on harvoin turhaa, ennalta kun ei välttämättä voi tietää, millä toimenpiteillä on merkittäviä vaikutuksia naisten tai miesten kannalta. Tärkeimmistä huomioista neuvotaan tekemään lista ja pitämään paperia näkyvillä koko valmistelun ajan.
Valmistelun kuluessa asianmukaisesti tehty suvaus ei vaadi suurta lisätyötä, ohje lohduttaa.
Hyvät neuvot, näitä kannattaisi hallituksen hyödyntää.