Ydinvoima on tullut yhden tiensä päähän. Ainakin Saksassa ja Sveitsissä. Kumpikin maan on päättänyt lopettaa ydinvoimalansa: Saksa vuonna 2022 ja Sveitsi 12 vuotta myöhemmin.
Taustalla kummittelee maaliskuinen Fukushiman ydinvoimalakatastrofi, jonka jälkiä siivotaan yhä ja vielä kauan, ja jonka loppulaskusta ei kukaan osaan sanoa mitään. Mahtavan ylivoimainen sähköntuotantotapa osoitti haavoittavuutensa ja tuhovoimansa. Ihminen hallitsi tuotannon siihen saakka, kun ei enää hallinnutkaan ja tapahtui jotain, jota ei olisi pitänyt voida tapahtua.
Helppo ratkaisu olisi säästää sähköä. Ei tarvittaisi ydinvoimaloita. Mutta kaikki tietävät, että tuo ei ole mikään vaihtoehto. Harvalla on hinkua palata aikaan, jolloin isoisä osti sen kuuluisan ensimmäisen lamppunsa.
Vaikka meillä on vasta muutama kourallinen tuulimyllyjä, riittää niidenkin kitinästä narinaa. Aurinkopaneeleiden polttoaine on toki halpaa, mutta aika isot kennot tarvitaan nykyaikaisten rautaruukkien ja outokumpujen pyörittämiseen.
On toki koko joukko muitakin lähteitä: puuta, lantaa, vettä, turvetta ja vaikka mitä, mistä energiaa irtoaa. Voi olla, että Saksa sysäsi päätöksellään näiden kehitystyön uutteen vauhtiin.
Sotamateriaalimarkkinoilla on edetty paljon pidemmälle kuin ihmisen arkisen tarpeen tyydytyksen markkinoilla. Vetypommi valtavine energialatauksineen keksittiin jo 1950-luvulla. Edelleenkään sen ideaa ei ole kyetty purkittamaan rauhanomaiseen käyttöön, vaikka tiedemiehet ovat koko ajan tienneet siinä piilevät mittaamattomat mahdollisuudet. Vetypommi perustuu fuusioreaktioon; samanlaiseen reaktioon, mitä Auringossa tapahtuu. Aurinko on erinomainen malli siitä, kuinka fuusioreaktori toimii.
Asiantuntijat ovat arvioineen jo keski-ikään ehtineiden ihmisten eliniän ajan, että fuusioreaktori tulee ratkaisemaan tulevaisuuden energiapulmat. Jostain kumman syystä sen toteutus siirtyy koko ajan aina jonnekin puolen vuosisadan päähän.
Fuusioreaktoria pidetään turvallisena nykyisiin fissioon perustuviin ydinreaktoreihin verrattuna. Ainakin tutkijoiden päässä ja paperille pantuna se näyttää siltä. Käytännössä fuusioreaktoria ei ole vielä missään, joten ihan varmoja voidaan senkin suhteen olla vasta sitten kun nähdään, miten se oikeasti toimii. Jos toimii. Nimittäin tähän saakka on käynyt niin, että kun yksi reaktorin käyttöönoton tiellä olevista ongelmista on saatu ratkaistua, eteen on tullut toinen ongelma. Näitä vaikeasti ratkaistavia ongelmia on riittänyt.
Reaktori on toki saatu toimimaan, mutta sen aikaansaama fuusio on vaatinut yleensä enemmän energiaa kuin se on kyennyt tuottamaan. Jokainen tietää, ettei tällaista voimalaa kannata pyörittää kauan.
Ihmisten tappamiseen suunnitellussa vetypommissa tuo samainen reaktio tapahtuu hallitsemattomana sekunnin murto-osissa. Jos tuo voima haluttaisiin valjastaa rauhanomaiseen käyttöön, pitäisi tapahtumasarja saada kestämään kauemmin ja vieläpä hallitusti.
Fuusioon toki liittyy ympäristöriskinsä, mutta sitä ei voi verrata nykyisten ydinvoimaloiden vaaroihin. Ja ainakin vuosissa mitattuna riski on siedettävämpi. Kun ydinjätettä täytyy jäähdytellä kymmeniätuhansia vuosia, fuusiovoiman synnyttämä radioaktiivisuus katoaa muutamassa sadassa vuodessa.
Fuusioreaktorin eittämätön etu on siinä, että se tuottaa energiaa valtavan määrän ja siinä, että se käyttää polttoaineenaan vetyä, joka on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Joten voimaloiden pyörittäminen ei siis ole kiinni ainakaan siitä, etteikö raaka-ainetta ole saatavilla. Siinä vaiheessa, kun vety loppuu, on ihan sama, mitä mieltä olemme mistäkin energiamuodosta.