Iisalmelaisen veturinkuljettajan Juhani Godin menopelin pitäisi olla punainen, mutta mustanpuhuva lika on noennut veturivanhuksen kaksiväriseksi. Godia asia ei haittaa - hän viihtyy tutussa ohjaamossa, vaikka veturin punainen ja pitkä nenä on kyljistään kärsinyt.
Savolaiseen suoraan kieroon tapaan God ilmoittaa, ettei hän ole kiinnostunut kouluttautumaan uuden kiskobussin kuljettajaksi. Ei hänellä mitään sitä vastaankaan, kuitenkaan, ole. Jos koulutetaan, sitten koulutetaan - ja ajetaan uudella kulkuneuvolla.
"Elokuussa saattaa olla koulutus", God raottaa salaisuuden verhoa. Mutta sekään ei ole Jumalan sana.
"Ei minulla ole aavistustakaan, millainen kiskobussi on. Eivät ne antaneet edes sisälle astua. En minä tiedä, miten sitä ajetaan tai miten se poikkeaa tästä vanhasta veturista", God pyörittelee.
Halusi God tai ei, kiskobussit korvaavat vanhat vaunut ja veturit loppusyksystä Ylivieskan ja Iisalmen välillä. Väliä ajetaan - ainakin vuoden 2006 loppuun asti - kahdesti kumpaankin suuntaan päivässä, entisillä aikatauluilla ja samalla huippunopeudella (120 km/h).
Iisalmelainen konduktööri Erkki Turpeinen on kuullut huhuja, että liikennöintiä saatettaisiin lisätä sen jälkeen. Asiat ovat muuttuvia; vielä vuoden alussa kyseinen rataosuus oli mainittu lakkautettavien listalla.
"Ei tämä väli lopu. Ihmisille tämä on sydämen asia. He kyselevät radan kohtalosta jatkuvasti", Turpeinen kertoo.
Turpeisen mukaan tiistaista torstaihin on rataosuudella hiljaista, mutta sunnuntai-maanantai-akselilla on usein erittäin vilkasta. Rata toimii syöttöliikenteenä, joten lähestyttäessä Ylivieskaa tai Iisalmea ihmisiä nousee yhä enemmän kyytiin.
Kiskobussiin mahtuu istumaan 63 henkilöä. Seisomapaikkoja on 60. Kiskobusseja voidaan kytkeä yhteen ja muodostaa usean yksikön kokonaisuuksia. Turpeinen arvelee, että viikonloppuisin saattaa yksi yksikkö käydä ainakin istumapaikkojen osalta ahtaaksi.
Liian kuuma
- tai kylmä
Kahden yksikön kiskobussi tuottaa konduktöörille päänvaivaa.
"Vaunusta toiseen ei voi liikkua. Seuraavalla asemalla pitää vaihtaa toiseen vaunuun tarkastamaan lippuja. Kyllä ne liputta kulkevat ketut tämän oppivat", Erkki Turpeinen virnistää.
Yhden kiskobussin molemmissa eteistiloissa on lippujen leimauslaite. Matkustaja voi leimauttaa lipun myös konduktöörillä.
Konduktööri Turpeinen on kuitenkin hyvillään, että liikkumismuoto lähentelee ajan henkeä. Siniset vaunut ja punaiset veturit ovat palvelleet hyvin, mutta jo pahimmillaan 40 vuotta.
"Kyllä se on talvipakkasella mielessä, kun käy täällä varikolla lauantai-iltana nukkumaan, että näinköhän öljypoltin säilyy käynnissä. Jos se sammuu, koko vehje jämähtää jäähän", Turpeinen kauhistelee.
Matkustajat valittavat ilman lämpötilan aiheuttamia ongelmia: kesällä on liian kuuma ja talvella liian kylmä. Tai talvella voi olla liian kuumakin, jos termostaatti heittäytyy hankalaksi.
"Nytkään ei ensimmäisessä vaunussa pelaa tuuletus ollenkaan. Aina näissä on jotain pientä."