Nyt kun tämä ilmastonmuutos rysähtää päällemme minä hetkenä hyvänsä, siihen pitää varautua. Varautuminen on onneksi jo aloitettukin, ja Euroopan unionissa päätetty, että vuoteen 2020 mennessä kaikki vähentävät kasvihuonekaasuja 20 prosenttia.
Jonkin verran kätinää on ilmennyt siitä, että miksi myös Suomen pitää vähentää kaasutusta yhtä paljon kuin muiden, vaikka meillä on eletty tähän saakkakin poikkeuksellisen siivosti. Miksei käydä yhtä ärhäkkäästi niiden kimppuun, jotka tupruttavat taivaalle kaikkein eniten, siis Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän ja suurten EU-maiden?
Tuollaiset kyselyt ovat jonninjoutavaa vastuun pakoilua. Oma vikammehan se on, ettemme ole tähän mennessä ymmärtäneet saastuttaa tarpeeksi, jotta 20 prosentin vähentäminen kävisi helposti. Sitä paitsi, ainahan on määrällisesti helpompaa vähentää 20 prosenttia pienistä savuista kuin suurista. Jos vaikka Amerikka pöllyttää taivaalle 1 000 miljoonaa kiloa hiilidioksidia ja Suomi vain kilon, suomalaisten tarvitsee vähentää vain 200 grammaa, mutta jenkit joutuvat leikkaamaan 200 miljoonaa kiloa -- tai joutuisivat, jos saasterajoitukset koskisivat myös heitä.
Onneksi EU on antanut neuvottomille jäsenmailleen kullanarvoisia ohjeita siitä, miten päästöjä voidaan vähentää. Valtiosihteeri Raimo Sailas kertoi tällä viikolla, että Suomelle suositellaan vuorovesivoimaloiden käyttämistä saastuttavien turve-, hiili- ja ydinvoimaloiden asemesta. Sekään ei tunnu kelpaavan niuhottaville päättäjillemme, koska Suomessa muka ei ole vuorovettä. Eihän tuo nyt ole ongelma eikä mikään: jos jotakin ei ole, sitä pitää järjestää. Suomen pitkille rannikoille vain rakennetaan riittävän isoja patoaltaita ja niihin tehokkaat pumppulaitokset, jotka öisin pumppaavat altaat tyhjiksi. Päivisin taas aukaistaan tulvaluukut, jolloin altaat täyttyvät uudestaan. Siinä on vuorovesi valmiina voimalan pyörittämiseen.
Homma voi onnistua myös luonnonmenetelmällä, koska ilmastonmuutoksen sanotaan nostavan merenpintaa kuudella metrillä. Sehän tietää sitä, että meidänkin rannoillemme tulee isoja tulvia, ja esimerkiksi Oulujoen matala alajuoksu kääntyy virtaamaan Oulusta Muhoksen suuntaan. Tämä hyöky voidaan käyttää hyväksi valmiilla kalustolla, kun Merikosken ja Montan voimaloissa käännetään turpiinit nurinpäin.
Eivätkä konstit tähän lopu. EU vain ei ole ehkä vielä huomannut, että Suomessa voitaisiin säästää energiaa myös polttamalla kamelinlantaa. Esimerkiksi saunanpesän lämmittämisessä se olisi koivuhalkoja ympäristöystävällisempää, koska haittakaasut ovat jo kertaalleen kadonneet kamelinlannasta sen kuivuessa, eivätkä ne enää toiseen kertaan saastuta ilmakehää. Puuklapeja varten sen sijaan joudutaan kaatamaan eläviä koivuja, jolloin menetetään osa hengittävistä metsistämme, kuten sademetsien hakkuissa. Jos kamelinlantaa ei ole Suomessa tarpeeksi, sitä voidaan tuoda tarpeettomiksi käyvillä tankkilaivoilla Saharasta, tai hätätilassa korvata vaikka porojen papanoilla, jotka ovat lämpöarvoltaan lähes yhtä hyvää ja lisäksi valmiiksi pelletoituja.