Kollajan luontovaikutukset selviävät syksyn aikana. Iijoen uomassa selvitetään pohjan laatua ja tehdään koekalastuksia.
Kesällä tehdyn Natura-selvityksen perusteella tulvaniityt ovat ainoa Natura-alueen luontokohde, johon Kollajan allas vaikuttaisi.
Pudasjärven vedenpinnan tasoa pitäisi säännöstellä tulvaniittyjen ehdoilla. Tulisi löytää sellainen vedenpinnan korkeus, että niityt ovat tarpeeksi hyvin näkyvillä koko kesän.
Natura-alueita tutkivan biologi Tarja Ojalan mukaan Pudasjärven korkeus vaihtelee luontaisesti pitkin kesää.
"En tiedä vielä, voivatko niityt selvitä, jos veden korkeus pysyy koko kesän samana", Ojala sanoo.
Ainakaan PVO-vesivoima Oy:n kesävaihtoehto 108,2 metriä merenpinnan yläpuolella ei näyttäisi sopivan veden korkeudeksi. Silloin ovat näkyvillä vasta niittyjen huiput.
Pudasjärven luontainen korkeus näyttäisi olevan kesällä alimmillaan 106,5 metriä merenpinnan yläpuolella, ylimmillään taas 108 metriä.
"Mitä jyrkempiä niityt ovat, sitä vähemmän niihin vaikuttaa veden korkeuden vaihtelu. Jos niitty on loiva, muutaman sentin pinnan lasku tuo valtavasti maata esiin", Ojala kertoo yrittäen etsiä tulvaniityn heinien seasta mittakeppiä.
Keppien avulla Ojala selvittää, miten jyrkästi maa laskee ja miten nopeasti niitty tulee esiin veden alta.
Ensimmäinen keppi on asetettu keväällä vesirajaan tasolle 108,2 metriä ja toinen juhannuksena tasolle 107,3 metriä merenpinnan yläpuolella.
Nyt veden pinta on laskenut, ja edessä aukeaa laaja tulvaniitty. Mittakepin etsiminen edellyttää varsinaista kahlaamista vetisessä heinikossa.
Tulvaniityt tarvitsevat juuri sopivan veden korkeuden, sillä ne ovat riippuvaisia veden tuomasta maa-aineesta. Sedimentti pitää sammalet ja pajut poissa ja estää niityn umpeenkasvua.
Tarja Ojala kahlaa takaisin moottoriveneeseen ja ottaa käteensä GPS-paikantimen, jonka avulla seuraavan mitattavan kohteen pitäisi löytyä.
Moottorivene hurahtaa käyntiin. Mitattavana on kymmenisen tulvaniittyä ja -metsää Pudasjärven reunamilla.
"Vaarana on, että vesi pidettäisiin kesällä liian korkealla", Ojala sanoo.
Ojala arvelee, että metsästäjät voisivat olla huolissaan tulvaniittyjen kohtalosta. Jos ei ole tulvaniittyjä, ei ole lintujakaan.
Rakentamallaan laavulla on sorsastamassa Aki Stenius, joka kauhistuu ajatuksesta, että veden pinta peittäisi tulvaniityt kesäisin.
"Minne sitten menisin passiin? Tulvaniitty on loistava paikka, koska linnut viihtyvät niityn viereisessä kaislikossa. Jos niitä ja niittyjä ei olisi, linnut menisivät metsään piiloon", 19-vuotias metsästäjä sanoo.
Syksyllä jatketaan joenuoman pohjan laatuselvityksiä. Iijoesta on tehty virtausmalli, jolla tutkitaan uoman sopivia vesimääriä ja sitä, miten ne vaikuttavat kaloihin.
Malli perustuu kokemusperäiseen tietoon siitä, millaisissa olosuhteissa eri kalalajit viihtyvät. Koekalastuksilla varmistetaan, että virtausmalli toimii.
Tulossa on lisäksi arkeologinen tutkimus siitä, voisiko altaan alueella olla jäänteitä asutuksesta.