Ve­too­mus Oulun kau­pun­gin kou­lu­verk­ko­rat­kai­sun pa­laut­ta­mi­ses­ta uu­del­leen val­mis­tel­ta­vak­si

Vetoamme kaupunginvaltuutettuihin Oulun kaupungin kouluverkkoratkaisun palauttamiseksi uudelleen valmisteltavaksi.

Vetoamme kaupunginvaltuutettuihin Oulun kaupungin kouluverkkoratkaisun palauttamiseksi uudelleen valmisteltavaksi. Kyseessä on kuntalaisille poikkeuksellisen tärkeä ja kauaskantoinen linjaus ja se ansaitsee tulla asiantuntevasti ja huolella valmistelluksi ennen päätöksentekoa.

Kouluverkkoratkaisun tulee perustua lapsivaikutusten arviointiin ja kestävän kehityksen periaatteisiin koko kouluverkon osalta.

Kasvatustieteellisissä tutkimuksissa ja koulusuunnittelussa suurkoulun rajana käytetään yleisesti 500 oppilasta. Kastellin ja Ritaharjun kouluissa oppilasmäärää ollaan nostamassa jopa 1500 oppilaaseen. Toteutuessaan suunnitelmat suurkoulujen rakentamisesta, kouluverkon harventamisesta ja lähikoulujen lakkauttamisesta vaikuttavat lasten ja perheiden arkeen ja elämään monella tapaa. Kansainvälisten ja suomalaisten tutkimusten mukaan suurkoulujen edut ovat vähäisiä haittoihin verrattuna. Suurkouluissa oppimistulokset heikkenevät ja yhteisöllisyys rapautuu lisäten lasten syrjäytymisvaaraa. Työrauhaongelmien ja väkivaltaisuuden on todettu lisääntyvän suurissa kouluissa. Pienten oppilaiden kasvulle suuret kouluyksiköt eivät tarjoa riittävästi turvallisuutta, joka on edellytys lasten oppimiselle, kasvulle ja psyko-sosiaaliselle kehitykselle. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että suurkoulujen toimintakustannukset ovat suurkouluissa tavanomaisia kouluja suuremmat.

Lapsen tapa käsitellä ja hahmottaa rakennettua ympäristöä ei ole samanlainen kuin aikuisen. Se kehittyy asteittain kehitysbiologisten muutosten määrittämällä tavalla ja vuorovaikutuksessa elinympäristön kanssa. Vasta noin 10 vuoden iässä lapsen hahmotuskyky saavuttaa aikuisen tason. Lapsen itsenäistyminen ja omien toimintamahdollisuuksiensa löytäminen alkaa kotiovelta. Ensimmäiset itsenäistymisen askeleet suuntautuvat kotipihalle ja sen lähiympäristöön. Sitä seuraavat päiväkoti pihoineen ja sitten koulu ympäristöineen. Lapsen kehitystä tukevassa asuinympäristössä näiden pitäisi olla saavutettavissa jalkaisin tai polkupyörällä liikkuen. Autolla liikuttaessa välitöntä suhdetta ja vuorovaikutusta elinympäristöön ei muodostu. Lapsen ensimmäisinä kouluvuosina, esikoulussa ja luokka-asteilla 1--4 koulun sijainti vaikuttaa ratkaisevasti lapsen ulkona liikkumiseen ja toimintaan asuinalueellaan ja sen myötä perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden kehittymiseen ja arjen sujuvuuteen, ts. lapsen kehitykseen aktiivisena ja omiin mahdollisuuksiinsa uskovana yhteiskunnan jäsenenä. Lapsi muodostaa ja hahmottaa ympäristösuhdettaan omalta silmänkorkeudeltaan ja lapsen askelmitalla. Kaukana kotoa sijaitseva koulu on lapsen näkökulmasta katsottuna vaikeasti saavutettavissa ja muusta arjesta erillinen. Se on paikka, jonne hänet viedään ja josta hänet haetaan. Jos se on ns. suurkoulu, se ylittää rakennuksenakin lapsen hahmotuskyvyn.

Yhtenäinen perusopetus on opetussuunnitelmallinen kokonaisuus, jota toteutetaan koko perusopetuksen ajan. Valtakunnallinen ohjaus ei edellytä, että luokkien 1--9 pitäisi sijaita saman katon alla. Kuitenkin Oulun opetustoimelle yhtenäinen perusopetus näyttää tarkoittavan suuria fyysisesti samassa pihapiirissä sijaitsevia koulukokonaisuuksia. Hyvä koulu -toimintaryhmän järjestämässä asiantuntijapaneelissa 3.3.2010 nousi vahvasti esiin näkemys, että yhtenäisyys tarkoittaa hyvin hoidettuja nivelvaiheita lapsen siirtyessä kouluasteelta toiselle. Onnistunut siirtyminen esikoulusta kouluun tai alakoulusta yläkoulun seitsemännelle luokalle edellyttää ennen kaikkea hyvin hoidettua yhteistyötä lähettävien ja vastaanottavien toimijoiden kesken.

Kestävä kehitys ei ole juhlapuheita vaan tekoja. Suomi on allekirjoittanut YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja sitoutunut Kioton pöytäkirjan mukaiseen ilmastopäästöjen vähentämiseen. Suunnitelma harventaa Oulun kouluverkkoa ja keskittää oppilaat isoihin kouluyksiköihin lisää liikennettä ja hiilidioksidipäästöjä yhä useampien vanhempien kuljettaessa lapsiaan kouluun henkilöautoillaan. Peruskorjattujen ja rakenteiltaan hyvässä kunnossa olevien koulujen lakkauttaminen isojen kouluyksikköjen tieltä ei myöskään ole kestävää kehitystä. Sen sijaan kestävää kehitystä on, että lapset voivat kulkea koulumatkan kävellen tai pyöräillen, mikä samalla tukee lasten terveyttä edistävää liikunta- ja terveyskasvatusta.

Stakesin kriteereihin perustuva lapsivaikutustenarviointi tulee olla perustana Oulun tuleville kouluverkkoratkaisuille. Suurkoulujen rakentamiselle ja lähikoulujen lakkauttamisille tulee esittää hankkeen uudelleenvalmistelussa perusteltuja vaihtoehtoja. Nykyisten suunnitelmien kustannuslaskelmat ovat epätarkkoja, sisältävät virheitä, eikä kuntalaisille ole pystytty esittämään luotettavia laskelmia leikkausten tuomista säästöistä. Olemassa olevien ja toimivien koulutilojen järkevä hyödyntäminen ja uudisrakentamisen toteuttaminen pienempinä kokonaisuuksina on kehitystä, jolla pystymme tarjoamaan lapsille laadukkaan opetuksen lisäksi yhteisöllisen, turvallisen ja kestävään kehitykseen pohjautuvan kasvuympäristön.

Suomi on allekirjoittanut vuonna 1991 Lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jonka mukaan kaikissa lasta koskevissa ratkaisuissa on arvioitava niiden vaikutukset lapsen etuun. Koulukaupunkina tunnettu Oulu olkoon tässä asiassa tiennäyttäjä. Peräänkuulutamme viisaita päätöksiä lasten -- tulevien Oulun rakentajien -- hyvän opinpolun turvaamiseksi.

Oulussa 10.3.2010

Lea Pulkkinen, psykologian professori emerita

Eira Korpinen, kasvatustieteiden, erityisesti opettajankoulutuksen professori

Anja Allas, yhdyskuntasuunnittelun professori emerita, arkkitehti SAFA

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, yleislääketieteen professori

Pertti Toukomaa, kasvatuspsykologian professori emeritus

Timo Latomaa, psykologi, FT, KL, PsM

Eeva Kaisa Hyry-Beihammer, tutkijatohtori, KT

Soili Poijula, psykoterapeutti, PsM

Heli Slunga, kirjailija

Timo Peltovuori, Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja, VTM

Lea Koivuniemi-Iliev, terveydenhoitaja

Kaarina Kailo, dosentti, FT

Jukka Tervo, musiikkiterapeutti, kirjailija

Sirpa Koski-Tervo, lastentautien erikoislääkäri, LL

Katriina Rautio, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri, LT

Matti Niemelä, kardiologian erikoislääkäri, LT

Hanna Kinnula-Yliluoma, lastentarhanopettaja

Leena Pääkkönen, musiikin lehtori, KM

Eveliina Korkiakangas, terveystieteiden opettaja, TtM

Jorma Luhta, valokuvaaja

Matti Määttä, luokanopettaja, FM

Mauno Murtoniemi, lukion opettaja, FM

Terhi Jokelainen, laillistettu ravitsemusterapeutti, KM, ETM

Ilmoita asiavirheestä