Tuntuu kuin kävelisi koko ajan myötämäkeä, kun lantiovyöhön kytketty vetokoira kulkee edellä ja vetää. Se hiljentää menoaan, kun ihminen jarruttaa jaloillaan.
Koiravaljakoiden talvisesonki kestää Kainuussa joulukuusta maaliskuun loppuun. Vetokoiran veri vetää vetohommiin muulloinkin. Keväällä ja syksyllä koirat saavat vetää koiravaelluksilla eli huskytrekkingeillä. Kesällä vetokoirat vain lepäävät, sillä jopa suomalaisen kesän lämpö on niille liikaa.
"Teemme keväisin ja syksyisin lyhyitä vaelluksia asiakkaiden kanssa, kierrämme esimerkiksi Elimysjärven", eräopas Jussi Väliaho kuhmolaisesta Ultima taiga-valjakkoyrityksestä kertoo.
Koko koiratarha pomppii jaloilleen, kun Jussi Väliaho menee noutamaan huskytrekkingille lähteviä Tarmoa ja Häxliä. Jokainen haluaisi päästä mukaan. Talvella ajetaan kahdesta viiteen koiran valjakolla, mutta sulan maan aikana tarvitaan vain yksi koira henkeä kohti.
Koiravaelluksella kuljetaan ihminen ja koira -pareina. Koiralla on valjaat, kevyemmät kuin valjakon vedossa, ja se kytketään joustavalla vetoliinalla ihmisen lantiovyöhön.
Koiravaellus eroaa tavallisesta koiran taluttamisesta aika lailla ja lantiovyöhön kytketyn vetokoiran veto on muuta kuin remmin päässä kiskovan lemmikin nykimistä.
"Vetokoiralle on turha sanoa, että älä vedä", Jussi Väliaho sanoo. Koirat osaavat pysähtymis- ja lähtökomennot ja vauhdin hiljentämisen, muutama johtajakoira tietää myös vasemman ja oikean.
Vahvan koiran kiskoessa voi nojata taakse, joten koiravedossa kävellessä työhön joutuvat eri lihakset kuin tavallisesti. Tasamaankin saa tuntumaan jyrkältä alamäeltä. Lantiovyön ansiosta koiran veto tuntuu tasaiselta ja omaa jalkatyötä keventävältä. Remmin jousto estää koiran nykäisyjen tuntumisen.
Ultima taigan koirat ovat Suomessa harvinaisia grönlanninkoiria. Yrityksellä on niitä 35, muilla vain kymmenkunta.
Grönlanninkoiria on eri värisiä, on yksivärisiä harmaita, ruskeita ja laikukkaita mustavalkoisia, ruskeavalkoisia ja värisekoituksia. Kasvonpiirteetkin vaihtelevat selvästi.
Grönlannissa niitä on käytetty vetotöihin myös lumettomana aikana, esimerkiksi muuttoapuna, kun on vaihdettu leirin paikkaa. Grönlanninkoira on voimakas ja sitkeä arktinen pystykorva, joka pärjää kovissa oloissa.
Jussi Väliaho löysi Joppe Karhusen kirjasta Koirat sotapolulla tiedon siitä, että Kainuun rajavartiosto kokeili grönlanninkoiria rajan vartioinnissa jo vuonna 1927. Ties vaikka Ultima taigan maisemissakin, sillä tukikohta on entinen Kivikiekin rajavartioasema, joka tosin perustettiin vasta sotien jälkeen.
"Aloitimme koirien kasvattamisen kymmenen vuotta sitten ja asiakkaita on nyt ollut muutamana talvena", Väliaho kertoo.
Talvella asiakkaat viipyvät 5-6 päivää ja silloin tehdään pitkiä valjakkovaelluksia. Ultima taigan matkailijat ovat Keski-Euroopasta. Väliaho ja muukin henkilökunta puhuu saksaa, mikä onkin valttia, kun palvellaan keskieurooppalaisia.
"Moni vieraistamme on kertonut, että on haaveillut vuosia koiravaljakolla ajamisesta. Moni on säästänyt kauan viikon koiravaljakkolomaa varten. Useat tulevat seuraavana talvena uudelleen", Jussi Väliaho sanoo.
"Meidän porukkamme on sellaisia, joihin lama ei paljon vaikuta. He ovat työikäisiä, usein korkeasti koulutettuja ja sporttisia. Paljon käy sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kotona televisiota."
Ultima taigaan asti tulevat matkailijat ovat hyvin motivoituneita ja valmiita pitkiin ja vaativiin retkiin. Viiden, kuuden koiran hallitseminen valjakossa vaatii keskittymistä. Ultima taiga ei järjestä ollenkaan lyhyitä valjakkoajeluja.
Moni talvella valjakkovaelluksella ollut haluaa kokeilla myös sulan maan huskytrekkingiä, ja useimmilla on mielessä oma suosikkikoira, jonka kanssa he haluavat patikoida.
Tänä keväänä lumi suli Kivikiekin kankailta vapun tienoilla. Kausi jatkui Lapissa ja viimeiset lumiajot koiravaljakolla ajettiin huhtikuun loppupuolella Käsivarressa. Huskytrekking-retkille päästään toukokuun alkupuolella kuivimmille männikkömaille.
Koirien luppoajan jälkeen alkaa uusi harjoituskausi, kun lämpötila laskee alle kymmenen plusasteen. Jussi Väliaho vertaa valjakkokoirien treenausta kestävyysurheilun harjoitteluun.
Ennen lumia harjoitusta kertyy muutama sata kilometriä koiraa kohti. Valmentaja ajaa esimerkiksi polkupyörällä valjakon kanssa. Voimaharjoittelussa koira voi vetää vaikkapa mönkijää.