Oululainen Taija Leinonen keksi Rissarossi-rintakorun pari vuotta sitten aivan sattumalta. Lapin yliopiston tekstiilisuunnittelun opiskelija sai välivuoden viettopaikkaansa Hollantiin suruviestin: isoäiti oli kuollut. Samana iltana tiedossa olisivat olleet juhlat, mutta niihin ei enää huvittanut mennä. Leinonen päätti jäädä kotiin ja ryhtyä korjaamaan ystävänsä takkia, kun se oli aikaisemmin jäänyt tekemättä.
"Irrotin vetoketjun ja rupesin pyörittelemään sitä käsissäni, ja siitä alkoi muodostua ruusu. Muistin, miten mummo oli aina kierrättänyt kaikkea ja opettanut kädentaitoja, ja mietin, että vetoketjusta saisi koristeen hautajaisvaatteeseen."
Ruusu herätti ihastusta lähipiirissä ja laajemminkin, kun oululaisesta Mustasta Kanasta pyydettiin tekemään niitä myyntiin. Myöhemmin ystävä kannusti lähettämään Rissarossin näytille Seccoon, joka ottikin sen valikoimiinsa. Ruusuja myydään esimerkiksi Japaniin, ja New Yorkissakin on tällä hetkellä liikkeissä koe-eriä. Leinonen laskee pyöritelleensä parin vuoden aikana noin 1 500 rossia.
Kierrätysdesign kiinnostaa Leinosen mukaan nuoria suunnittelijoita ja opiskelijoita ympäristönäkökohtien lisäksi siksi, että materiaalikustannusten minimoiminen auttaa jo paljon muuten hyvin kalliin sarjatuotannon aloittamisessa. Leinosen Rissarossit on valmistettu rikkinäisistä vetoketjuista, joita korjausompelimoissa on laitettu syrjään häntä varten.
Se, että materiaalilla on ollut myös aikaisempi elämä, tuo uusia ulottuvuuksia suunnittelijan työhön. "Monesti on paljon haastavampaa ja mielenkiintoisempaa aloittaa työskentely käytetyn materiaalin kanssa", Leinonen sanoo.