Siitä saa aikaan melko pitkän letkan, kun 850 moottoripyörää ajelee hiljakseen Nallikarista Kauppatorille. Pärinä huumaa korvat, pakokaasun katku puolestaan nenän.
Järjestyksessä 28. Veteraaniralli järjestettiin ensimmäistä kertaa näin pohjoisessa.
Veteraaniralli on Veteraanimoottoripyöräklubin tärkein vuosittainen tapahtuma. Sen suojelijana toimii tällä kertaa maaherra Eino Siuruainen, joka on motoristi itsekin.
"Näissä vanhoissa pyörissä on nostalgiaa, ja äänet ovat kyllä iso tekijä", Janne Suomela toteaa. Hän tuli katsomaan kulkuetta 4- ja 7-vuotiaiden poikiensa kanssa. Lauria ja Anttia moottoripyörät kiinnostavat nykyään kovasti, mutta omaa pyörää perheessä ei ole.
Kulkueessa oli massiivisten moottoripyörien lisäksi ainakin yksi Messerschmitt, muutama pappa-Tunturi, oranssi Vespa ja jopa tyylikkään ruostepilkullinen 60-luvun Solifer, jonka takatelinettä koristi heinäpaali.
Aivan halpa harrastus veteraanipyörä ei ole. Rahaa uppoaa, jos 40 vuotta vanhan vempeleen aikoo saada kiiltämään ja hyrräämään nätisti. Ajankulusta puhumattakaan: antiikkiset osat tahtovat olla kiven alla, vaikka internetistä niitä nykyään saakin.
"Jos sen tekee ihan viimeisen päälle, hommaan kuluu helposti kymmeniä tuhansia", sanoo moottoripyöräharrastaja Mikko Heinonen.
Kempeleläinen Saara Kivelä oli yksi Veteraanirallin harvoista naiskuskeista. Kauniimman sukupuolen edustajat näyttivät suosivan ennemminkin kyydissä istumista. "Naismotoristeja on nykyään enemmän, näin kulkueessakin monta", hän huomauttaa.
Pyöriä jopa
1920-luvulta
Useimmat veteraanimoottoripyörät ovat 1950- ja 1960-luvuilta, mutta oululaisen Terwamotoristit-aluekerhon kalustoluettelossa on jopa 1920-luvun moottoripyöriä.
Museoajoneuvoksi hyväksytään ajoneuvo, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja joka on säilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entistetty asianmukaisesti.
Oululaisen Markku Moilasen neuvostomoottoripyörä IC on valmistunut vuonna 1956, ja Moilanen on laittanut sen museorekisteriin.
Entisöimiseen tarvitut osat piti tosin hankkia Venäjältä ja Virosta, mutta Moilanen sanoo nimenomaan halunneensa vanhan moottoripyörän.
Torin innostunutta tunnelmaa voisi yrittää selittää perinteisellä motoristiveljeydellä: "Kun vielä ajelin autolla, kukaan ei koskaan nostanut minulle kättä", Markku Moilanen väittää.