Lahden stadion 7. toukokuuta 2004.
Katsomot täyttyvät FC Lahden jalkapalloliigan avausotteluun. 12 580 ihmistä näkee paikan päällä suuren suomalaisen jalkapalloidolin Jari Litmasen paluun kotimaan kentille.
Litmanen ei noussut tuona perjantai-iltana ottelun sankariksi. Pelin ratkaisija ja illan kuningas ei tullutkaan Amsterdamista, mutta se oli vähällä tulla Vetelistä.
Siis Vetelistä?
Veteli on vajaan 4 000 asukkaan kunta Kaustisen seutukunnassa Keski-Pohjanmaalla. Jalkapalloa kunnassa potkitaan piirisarjatasolla, monitoimiseurana on elinvoimainen Vetelin Urheilijat.
Kukaan seuran kasvateista ei ole vielä noussut aivan kansalliselle jalkapallohuipulle, mutta malttakaahan vielä hetki: kohta voi nousta.
Sinnikästä työtä
ja kentälle
Pekka Kainu lienee ensimmäinen Vetelin Urheilijoista lähtenyt pääsarjatason jalkapalloilija. Liigan avausottelunsa hän pelasi tuossa Litmasen paluuottelussa lähes vuosi sitten.
Sinnikkäästi töitä paiskien hän huhtikuun viimeisten harjoitusviikkojen aikana tappeli itselleen paikan pääsarjaan ensimmäistä kertaa nousseen Tornion Pallo-47:n avauskokoonpanoon ja teki lähietäisyydeltä ottelun ensimmäisen maalin.
Oli hyvin lähellä, ettei maali samalla jäänyt illan ainoaksi.
Kotijoukkueen loppuminuuttien painostus oli valtava. Lopulta ottelu päättyi tasatulokseen 1-1.
Pekka Kainua ei kannettu kentältä kultatuolissa halauksien kera, mutta kyllä oikean laidan linkkipelaaja pantiin merkille.
Mistä tuo siilitukka on tullut? Kuka se on?
Se on Vetelin Kustintieltä. Veljestroikan keskimmäinen, Pekka Matias Kainu.
Tiukkaa paikkaa
ei tulekaan
Sen, joka tuntee Kainun vain jalkapalloviheriöiden ulkopuolella, voi olla vaikea uskoa, että kyseessä on lähes ammatikseen pelaava jalkapalloilija.
"Sanovat, että minä olen tämmöinen rauhallinen kaveri. Kai se niin sitten on. Ei minulla ole koskaan ollut syytä suuttua kenellekään, eikä panna kättäni nyrkkiin", Kainu virkkoo verkkaisesti.
Entäs, kun eteen tulee todella tiukka paikka?
"Äsh, ei semmoista ole tullut. Ei kai tulekaan."
Kainu on oppinut elämään sääntöjen mukaan. Myös kentällä. Jalkapallo on kova peli, mutta kovaa voi pelata sääntöjä noudattaenkin.
"Sain viime kesänä kaksi varoitusta. Toinen tuli repimisestä ja toisessa menin kai vähän koiville", hän muistelee.
"Molemmat varoitukset sain aiheesta. Tein virheen ja syy oli kokonaan minun."
Juniori- ja aktiivipelivuosia on takana jo pitkälle toistakymmentä. Jotain Kainusta kertoo sekin, ettei häntä ole vielä koskaan poistettu kentältä.
"Kun erotuomari viheltää, niin minä uskon. Ihan turhaahan siihen on mennä suuta soittamaan."
Kokkolan kautta
Tornioon
Monen muun pikkupojan tavoin Kainukin otti ensimmäiset juoksuaskeleensa pallon perässä kotipihallaan. Saman ikäluokan kavereita Vetelissä silloin vielä riitti. Kainun veljeksiä joukossa viiletti kolme kappaletta.
"On siellä kotipihalla vielä se sama maalikehikko pystyssä", Pekka Kainu tietää ja tunnustaa melkeinpä kuin olisi syntiä tehnyt, että navetan ikkunat ehdittiin kyllä silloin useammin kuin kerran potkia pallolla säpäleiksi.
Juniorivuodet vierähtivät tutussa ja turvallisessa kotiseurassa, kunnes tuli lähdön aika. Jotain nuorukaisen päättäväisyydestä osoittaa, että hän itse vuoden 2000 alkupäivinä soitti Kokkolaan KPV:n joukkueenjohtajalle Pekka Kuuselalle ja pyysi päästä joukkueen harjoitusrinkiin.
Lopulta Kuusela suostui. Kiitos tuli viimeistään samana kesänä: Vetelin alasarjalainen oli joukkueen ylivoimainen maalitykki ja samalla koko kakkosdivisioonan pohjoislohkon kolmanneksi paras viimeistelijä.
Kokkolassa Kainu viihtyi neljä vuotta. Maalintekijä oli huomattu, ja liigaan noussut Tornion Pallo-47 otti yhteyttä.
Liigan avauskierroksella torstaina TP-47 matkustaa Helsinkiin HJK:n vieraaksi. Viime kaudella vastaava ottelu päättyi tasatulokseen 1-1.