Hiekka on rantavahdin elementti, mutta mölkyssä se tuottaa vaikeuksia Emmiina Suorsalle ja Maria Karvoselle. Kauemmas ei kuitenkaan auta pelaamaan lähteä, sillä tuulisenakin päivänä pelin lomassa pitää valvoa muutamia uimareita.
Valvontavietti onkin rantavahdin risti. Kumpikaan ei edes vapaa-ajalla pysty täysin rentoutumaan veden äärellä, sillä silmät tarkkailevat ympäristöä.
"Muilla rannoilla sitä vahtaa pakolla ihmisiä ja uimahalleissa huomauttelee", Karvonen naurahtaa.
Kisan alku on Tuiran uimarannalla hapuileva, sillä hankala hiekka-alusta pysäyttää mölkyn vyöryn kuin seinään. Eikä voimalla uskalla heittää, kun kuvaaja kykkii heittolinjalla. Muutaman hudin jälkeen pisteitäkin alkaa karttua, vaikka peli on molemmille tuttu vain muutaman kokeilun verran.
Vähemmän yllättäen eniten töitä rantavahdeilla riittää helteisinä päivinä ja vähiten silloin, kun he itsekin hytisevät joen törmällä. Mutta mikä lienee se mukavin työilma?
Kysymys saa aikaan melkoista puntarointia ja pyörittelyä. Helle se ei ole, sillä silloin pitää kiirettä koko päivän. Kylmällä taas ei ole kivaa kellään. Lopulta Suorsa ja Karvonen päätyvät kompromissiin: lämmin mutta sopivan tuulinen sää, jotta ilma ei muhi ja ranta ei ole jokaista neliösenttimetriä myöten täynnä.
Mölkkymittelön aikana rantavahdit saavat olla rauhassa asiakkailta, mutta tavallisesti kysymyksiä riittää. Harmittavasti yleisimpään uteluun vahdeilla ei ole mahdollista vastata.
"Yleisin on, että paljon veden lämpötila on. Mutta me ei tiedetä, kun mittari on pöllitty", Suorsa pahoittelee.
Keskimäärin uimarit ja nahkankäristäjät ovat rannalla leppoisaa väkeä, joita ei juuri tarvitse paimentaa. Eniten huomauttamista tulee koirista ja lasten yli-innokkaasta touhuamisesta.
Vaikka valppaana pitää olla alati, tulee varsinaisia vaaratilanteita ainoastaan muutama kesässä. Se taas pitää vahdit enimmäkseen kuivalla maalla, mikä ei heitä suuremmin haittaa.
"Kertaakaan en käy vedessä, jos ei ole pakko. Se kuuluu vapaa-aikaan", Maria Karvonen linjaa.
Jos pisteitä ei ensin meinannut irrota, niin lopulta molemmat saavat niitä liikaa. Sekä Karvonen että Suorsa kiepauttavat yhden kerran yli viidenkymmenen, mutta paluu 25 pisteestä kohti voittotaistoa on nopea. Viimeiseksi niitiksi Karvonen kolauttaa hallitulla heitolla yhdeksikön nurin ja, Suorsan epäonnistuttua tasoittavalla vuorollaan, voitto varmistuu.
Taiston tauottua mölkkyäjät saavat tietää, että Tuiran uimarannalle on tuotu kauan kaivattu toinen bajamaja. Innostus on melkoinen.
"Nimi oveen vaan, että ´tämä on mun´!"
"Joo, ja ´tyhjennys joka päivä´!"