Suomen marssi kohti läntisiä sotilasrakenteita saa uutta sisältöä. Liittoutumattomuus muuttuu tyhjäksi kuoreksi.
Jo kuukausia ennen kuin valtioneuvoston työstämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on edes luovutettu eduskunnan käsittelyyn, keskeisin johtopäätös on selvä: Suomi ei luovu tällä vaalikaudella sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan eikä niin muodoin hae Naton jäsenyyttä.
Nato-option käyttämättä jättäminen ei silti estä sitä, että samaan aikaan Suomi sulautuu rakenteilla olevaan Euroopan unionin sotilaalliseen yhteistyöhön. Sitä kautta ja myös muutoin Suomen yhteistyösuhde Natoon tiivistyy entisestään. Liittoutumattomuuden ja liittoutumisen raja on yhä enemmän veteen piirretty viiva. Vaikka Suomi ei sitä virallisesti myönnä, liittoutumattomuus on muuttunut tai on muuttumassa turvallisuuspoliittisen yhdentymiskehityksen myötä käytännössä tyhjäksi kuoreksi.
Uusin esimerkki Suomen vähittäisestä, mutta määrätietoisesti etenevästä mukaanmenosta läntisiin puolustusrakenteisiin on se, että suunnitteluvaiheessa olevaa suomalaista erikoisjoukkoa voitaisiin käyttää paitsi EU:n myös Naton johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin.
Suomi ja Nato sopivat äskettäin uudeksi rauhankumppanuustavoitteeksi sen, että Suomi selvittää vuoden 2005 loppuun mennessä mahdollisuuden osallistua Nato-vetoisiin operaatioihin. Kumppanuustavoitteet tarkoittavat sitä, että niitä täyttämällä Suomi muuttuu sotilasrakenteiltaan entistäkin yhteensopivammaksi Naton kanssa.
Nopean toiminnan joukon perustamisesta ei ole vielä kansallista poliittista päätöstä, mutta sen aika voi tulla jo kesällä. Hanke etenee vauhdilla unionitasolla. EU- ja Nato-käyttöön kaavaillussa erikoisjoukossa voisi olla 200-250 sotilasta. Joukon perustamisesta seuraa väistämättä tarve muuttaa rauhanturvalakia. Se estää tällä hetkellä Suomea osallistumasta muihin kuin YK:n ja Etyjin toimeksiannosta tehtäviin operaatioihin.
EU:n sotilaskomitean puheenjohtajan tehtävästä juuri reserviin jäänyt kenraali Gustav Hägglund on aiheellisesti kiitellyt Suomen määrätietoista hitsautumista unionin puolustusyhteistyöhön. Hägglund meni kuitenkin läksiäissanoissaan vielä pidemmälle sanomalla, että EU:n tulisi ottaa Naton tehtävät Euroopassa. Tämä kehityskulku on Suomessa jäänyt vailla tarvittavaa huomiota. Aiheen välttely johtuu siitä, että seuraavaksi olisi edessä kysymys Nato-jäsenyydestä.
Nopea kehitys sai lisävauhtia, kun ääri-islamilaiset terroristit surmasivat äsken noin 200 ihmistä Madridissa. Verilöyly toi terrorismin osaksi eurooppalaista todellisuutta. Kuten pääministeri Matti Vanhanen totesi viime sunnuntaina, kansainvälinen yhteistyö on ainoa keino käydä terrorismia vastaan. "Me haemme omaa turvallisuutta ja puolustamme länsimaista vapautta olemalla aidosti yhteisrintamassa niiden kanssa, jotka jakavat kanssamme omat arvomme", Vanhanen sanoi. Puheen painoarvoa vain lisäsi se, että Vanhanen esiintyi keskustaväen edessä.
Tämä oli tervetullutta tekstiä ja muistutti presidentti Martti Ahtisaaren Säkylässä taannoin pitämää turvallisuuspoliittista puhetta. Ahtisaari meni vielä askelta pidemmälle kannattamalla Nato-jäsenyyttä. Vanhasen linjapuhe panee kysymään, milloin tasavallan presidentti Tarja Halonen aikoo vetää turvallisuuspoliittista kehitystä seuraavan kerran yhteen. Linjauksille olisi tarvetta senkin takia, että Natoon liittyi juuri seitsemän uutta jäsenmaata, mukaan lukien kolme maata Itämeren rannalta.