Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote) uhkaa käydä kalliiksi Pohjois-Pohjanmaan kunnille. Mikäli kustannusten kuntakohtainen jako menee sosiaali- ja terveysministeriön viime viikolla julkaisemien laskelmien mukaan, menot kasvavat 18:ssa alueen 29 kunnasta.
Laskennallisesti suurimpia häviäjiä asukasta kohti mitattuna ovat Pyhäjoki 579, Kalajoki 478 ja Kempele 455 euroa.
Luvut on otettu näissä kunnissa vastaan tyrmistyneinä. Kunnat ovat eläneet siinä uskossa, että ne ovat toteuttaneet sosiaali- ja terveyspalvelut taloudellisesti ja tehokkaasti. Joten valtion kiitos siitä on suurempi lasku.
Hallituskauden ajan rakennettu sote-uudistus on ollut vaarassa kariutua lukuisia kertoja. Edelleen uudistus pitää sisällään ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka saattavat vaarantaa sen toteutumisen. Muutos on kuitenkin pakko tehdä, sillä nykyiseen menoon ei ole rahaa tulevaisuudessa.
Sote-uudistuksen mukaan kuntien maksuosuuden pitäisi riippua asukasluvusta, ikärakenteesta ja sairastavuudesta. Todennäköisesti näitä muuttujia haarukoidaan vielä moneen kertaan ennen kuin uudistus tulee kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2017 alussa. Ei ole kohtuullista, että rangaistaisiin niitä, jotka ovat hoitaneet asiansa paremmin kuin toiset.
Ihmetystä herättää, miten on mahdollista, että sellaiset suuret kaupungit kuin Helsinki, Tampere ja Turku saavat lisää rahaa tässä yhteydessä. Tämä panee epäilemään, että laskentatavassa olisi tarkoitushakuisesti pidetty huoli näiden etelän kaupunkien pärjäämisestä.
Kuntien maksuosuuden määräytymisen lähtökohta kuulostaa järjelliseltä, mikäli vaikuttavat tekijät kyetään arvioimaan niiden tosisiallisen painon mukaan. Tehtävä on vaikea, sillä kunnat käyttävät eri tavalla rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Haarukka on melkoinen: menot vaihtelevat 2 200 ja 5 500 euron välillä asukasta kohden.
Pienin kustannus ei välttämättä kerro tehokkuudesta eikä suurin laadusta. Nämä voivat pitää sisällään viestin joko siitä, että jotain jätetään tekemättä tai siitä, että toimitaan tehottomasti.
Maksuosuuksien muutoksella on tarkoitus tasoittaa kuntien välisiä sosiaali- ja terveydenhuoltomenoja.
Menojen erilaisuus on monen tekijän summa. Sairastavuuden alueelliset erot ovat yksi asiaan merkittävästi vaikuttava seikka. Osa niistä johtuu yksistään geeniperimästä. Samoin ikääntyneiden määrä vaihtelee suuresti paikkakunnittain.
Suuri merkitys on myös sillä, miten palvelut on osattu järjestää ja onko lääkäreitä ollut saatavissa. Monet syrjäiset pikkukunnat ovat joutuneet maksamaan kalliisti lääkäripulasta.
Sote-kustannusten muutos voi olla viimeinen niitti monen kunnan itsenäisyydelle. Yhdessä valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ja leikkausten kanssa se voi pakottaa kuntaliitoksiin, jotka muuten jäävät tällä hallituskaudella tekemättä.