petri.hakkarainen@kaleva.fi
Jos oikea talvi pakkasineen vielä joskus tulee, kiihtyy jo nyt aika lailla räiskähtelevä sähkökeskustelu entisestään. Tuskinpa kantaverkkoyhtiö Fingrid pelkästään kuluttajat kurissa ja nuhteessa pitääkseen kertoo, että pakkanen voi tuoda sähköpulan ja sitä kautta säännöstelyn.
Pohjoismaiden yhteiset sähkömarkkinat ja yhteinen sähkön tukkuhinta kuulostavat isolta ja turvalliselta järjestelmältä. Sen toimivuuteen ei voi kuitenkaan enää luottaa, sen osoitti jo viime talvi. Kun valot ruotsalaisten lampuissa alkoivat kovan pakkasjakson aikana pätkiä, päätettiin energiansyöttöä Suomeen pienentää. Raja se löytyy ruotsalaistenkin naapurihengelle. Pakkasraja.
Talousviisaat ovat ennustaneet, että sähköpulassa vesivoimaloista tulee varsinaisia rahasampoja. Oulu-, Ii- ja Kemijoen alueilla on 25 vesivoimalaitosta, jotka tuottavat arvokasta säätöenergiaa. Sijaintikunnat ovat kuitenkin pitkään jääneet tuosta hyvästä kokonaan paitsi.
Viime vuonna voimalaitosten kiinteistöveron nosto ja erottaminen valtionosuuksien tasauksista toi pitkästä aikaa rahaa voimalakuntiin. Muutamat miljoonat ovat tärkeitä parhaat luontoarvonsa energiantuotantoon antaneille seuduille mutta niin kuulostavat olevan myös miljardeja pyörittäville sähköyhtiöille.
Yhtiöt näet ehtivät oitis muistuttamaan, ettei mitään saa ilmaiseksi, eivät edes kunnat verojaan. Energiateollisuus ry. piti selvänä, että lasku nousseesta verosta menee suoraan kuluttajille. Päälle vielä varoitettiin, että saattaapa halukkuus vapaaehtoisiin jokiluonnon kunnostustöihinkin verolaskuja maksaessa kummasti heiketä.
Sähkön hinta on tietysti noussut, mutta ainakin Oulujoella kunnostustyöt kuntien ja Fortumin yhteistyönä jatkuvat. Voimayhtiö lupasi vastikään rahaa joen elvyttämiseen 121 500 euroa vuodessa kolmen vuoden ajan. Hyvä niinkin.
Vesivoiman tuotto on kuitenkin niin hyvää bisnestä, ettei kuntien pitäisi tyytyä hilkkuihin, joita pörssiyhtiön pöydältä tippuu. Vaikka jokivarsien kärsimiä haittoja on vaikea mitata rahassa, olisi helpompi katsella uuteen uomaan siirretyn joen louhikkoja kunnassa, joka ei olisi vaarassa nääntyä velkataakan ja alijäämien alle.
Voimalaitosten verotulot pitäisi kytkeä tuotetun sähkön määrään ja todelliseen hintaan. Vesivoimallakin nimittäin kelpaa keinotella. Kukaan ei pidä kuluttajan puolesta huolta siitä,että hintahuippuja todella tasataan vesivoimalla tavalla, joka tulee tavalliselle lampunpolttajalle edullisimmaksi. Jos virtausta pikkuisen rajoittaa, vaikka varaa olisi enempäänkin, kalliimpia tuotantokeinoja tarvitaan enemmän ja sähkön hinta nousee.
Fortumin maine on kuluttajien keskuudessa pahasti ryvettynyt. Ehkä sillä ei ole yhtiölle mitään väliä. Paljon tärkeämpää kai on, että sijoittajat ja yhtiön johto ovat tyytyväisiä. Pörssikauppa on tuottanut pääosin ulkomaalaisille sijoittajille miljardien eurojen voitot ja pikkuisen suolarahaa yhtiön sisällekin.
Ei osakemarkkinoilla menestyminen ole paha asia. Kuluttajaa kiinnostaa kuitenkin se, että pistorasiasta saa sähköä pakkasellakin. Sen sijaan, että ulos jaetut osingot nostavat sähkölaskuja, olisi syytä sijoittaa jokunen miljardi sähkönsaannin varmuuteen ja uuteen energiateknologiaan. Sitä odotetaan myös jokivarsilla, energiasampojen naapureissa.