YK:n huippukokouksen tulokset jäävät kauaksi siitä, mitä vielä äsken odotettiin. Järjestön uudistus siirtyy hamaan tulevaisuuteen, mikä heikentää sen ääntä ja toimintakykyä maailmalla.
Vaikka maailmanjärjestön kokous jatkuu vielä tänään, tärkeimpinä pidettyjen kysymysten kohtalo ratkesi jo tapahtuman alkumetreillä. Huippukokouksen loppuasiakirja muuntui ennakkovalmistelussa vesittyneeseen kompromissimuotoon, jonka osapuolet saattoivat hyväksyä mutta joka oli vain harvojen mieleen.
Huippukokoukseen kohdistui suuria odotuksia. Siellä piti sopia YK:n päätöksenteon ja rakenteiden uudistuksesta. Tarkoitus oli päättää turvallisuusneuvoston laajentamisesta, nykyinen kokoonpano kun on jäänne historiasta. Tärkeä uudistus siirtyy nyt hämärään tulevaisuuteen.
Samoin juhlakokouksen oli määrä tuoda esiin painokkaasti joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Tämä teema on kokonaan jäämässä pois kokouksen loppuasiakirjasta, mistä pääsihteeri Kofi Annan oli erityisen pettynyt. Kokouksen laihat tulokset ovat hänelle raskaat kantaa, sillä koko maailmanjärjestön uudistusta on pitkälle viety eteenpäin hänen aloitteestaan.
Jos jotakin myönteistä kokouksen annista nostaa esiin, niin ponnistelun köyhyyden poistamiseksi voi toivoa edistyneen pienen askeleen. Yhdysvaltain presidentti George Bush kertoi Yhdysvaltain hallituksen pitävän kiinni niin sanotusta vuosituhattavoitteesta, jonka mukaan köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä aiotaan puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Kansalaisjärjestöt epäilevät tosin vakavasti tämänkin tavoitteen toteutumista.
Huippukokouksen valmistelua hämmensi viime vaiheessa juuri Yhdysvallat, kun se toi yllättäen neuvottelupöytään peräti 750 muutosta kokouksen päätöslauselmaehdotukseen. Toimi vaikutti jopa tahalliselta yritykseltä pudottaa pohja kokouksen onnistumiselta. Tosin usea muukin maa esitti loppuasiakirjan hyväksymisen ehtona omia vaatimuksiaan.
Yllättävänä voi pitää sitä, että YK:n hallinnon uudistus kaatui pitkälti Afrikan maiden vastustukseen. Ne eivät halunneet siirtää yleiskokouksen valtaa sihteeristölle, koska pelkäsivät vaikutusmahdollisuuksiensa kaventumista. Pettymystä kuvaa ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausunto, jonka mukaan muutamat Afrikan maat "kaappasivat koko prosessin ja painoivat jarrua". Näiden maiden kannalta taktiikka saattaa olla lyhytnäköistä. Maailmanjärjestön tehokkuus olisi nimenomaan useimpien Afrikan maiden etujen mukaista.
On toisaalta ymmärrettävää, toisaalta hämmentävää, ettei YK:hon saatu puhallettua uutta henkeä edes 150 valtionjohtajan kokouksessa. Ymmärrettävää se on siksi, että maailman valtioilla on YK:n suunnasta erilaisia näkemyksiä. Hämmentävää se on siksi, että jos päätöksiä ei saada aikaan tilanteessa, jossa maailman eliitti on varta vasten koolla niistä päättämässä, niin milloin uudistukset ylipäätään voidaan viedä läpi.
Presidentti Tarja Halonen näki YK:n uudistaminen on pitkän matkan juoksuna. Hän halusi myös nostaa kokouksen saavutuksena esiin uuden ihmisoikeusneuvoston sekä konflikteista toipuvia maita auttavan rauhanrakennusneuvoston perustamisen. Huippukokousta koskeviin alkuperäisiin odotuksiin nähden nuo ovat melko pieniä edistysaskelia, mutta niistä on nyt revittävä irti uskoa YK:n tulevaisuuteen. Toimivalla ja tehokkaalla maailmanjärjestöllä riittää nimittäin jatkuvasti työkenttää.