Eurooppa tarvitsee kipeästi uusia työpaikkoja. Uuden palveludirektiivin kannattajien mielestä niitä syntyisi palveluja vapauttamalla. Jos kerran tuotannossa unionin jäsenmaat voivat kilpailla vapaasti, miksi sitten ei myös palveluissa?
Ajatuksen vastustajien mielestä taas työpaikat joutuisivat vaaraan. Etenkin ne työpaikat, joita nyt vanhoissa jäsenmaissa on. Juuri palveludirektiivin vastustus oli isona tekijänä taustalla, kun Ranska ja Hollanti hylkäsivät kansanäänestyksessä ehdotuksen unionin uudeksi perustuslaiksi. "Puolalainen putkimies" nousi Ranskassa yhdeksi poliittisen väittelyn symboleista.
Näkemyserot palveludirektiivin vaikutuksista ovat olleet poikkeuksellisen suuria. Suomeen pelot eivät juurikaan ole rantautuneet: palveluiden vapauttaminen koetaan paljon enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.
Syntyneen pattitilanteen laukaisemiseen tarvittiin poliittinen kompromissi, ja juuri sellainen kyhättiin Euroopan parlamentissa. Sen enemmistön torstaina hyväksymä versio on kaukana siitä, mitä komissio alun perin esitti. Lisäksi sen sisältö on osin epäselvä ja tulkinnoille avoin.
Kompromissi joka tapauksessa heijastelee vanhojen rikkaiden jäsenmaiden pelkoja. Itäisen Euroopan uudet jäsenet ovat palveluiden vapauttamiseen selvästi halukkaampia, ja Suomen asenne on lähempänä tätä joukkoa. Ei ole sattumaa, että palveluiden vapauttamisen kiivaimmat vastustajat löytyvät sieltä, missä talous on kaikkein jähmeimmässä tilassa.
Joka tapauksessa on silti hyvä, että asiassa päästään vihdoin eteenpäin. Nyt edessä on uuden ehdotuksen laatiminen parlamentin raamien pohjalta. Vaihtoehtona olisi ollut asian jämähtäminen kokonaan paikoilleen. Direktiivin loppuhionta on jäämässä suomalaisten vastuulle EU:n puheenjohtajana. Kyseessä on haastava työ, niin paljon intohimoja asiaan yhä on ladattu.
Unionin perusideaan ei sovi, että kansalliset rajat olisivat ylittämätön este palveluiden liikkumiselle maasta toiseen. Asiaan liittyvät pelot ovat samankaltaisia kuin oli halu rajoittaa työvoiman liikkuvuutta uusista jäsenmaista. Suomi on lopettamassa nämä siirtymäajat tarpeettomina, ja vapaasta liikkuvuudesta eniten ovat toistaiseksi hyötyneet ne maat, jotka eivät Ruotsin tavoin asettaneet rajoittavia siirtymäaikoja lainkaan.
Palveludirektiiviin on yhä jäämässä joukko rajoitteita. Jos kokemukset ovat hyviä, aikanaan on harkittava myös niiden purkamista.