Marja Tikkala ehti hiihtää 50 kilometriä, ennen kuin kirottu vesisade taas alkoi. Valmistautuminen elämän ensimmäiseen Oulun Tervahiihtoon on taas pelkän työmatkapyöräilyn varassa.
"Hankin nastarenkaat, jotta voin pyöräillä läpi talven. Viime talvena jäi vähemmälle, niin kuin vähän lumen takia hiihtokin", hän kertoo.
Kempeleläisoptikolle kertyy pyöräiltävää Oulun keskustaan 15 kilometriä suuntaansa. Köykkyrin hiihtostadionille matkaa kotiovelta on vain 200 metriä, ja sieltä Tikkala on löytynyt jo muutamana iltana tänä talvena. Punaisessa takissaan ja otsalampussaan, vapaata viuhtoen, iPodissa Lauri Tähkän ja Elonkerjuun uusin, joskus Teräsbetonia ja Nightwishiäkin potkua antamassa.
Kuntoilun tulokset punnitaan ensi maaliskuun 8. päivänä, kun Tikkala starttaa Tervahiihdon vapaan tyylin 40 kilometrille.
"Olen ajatellut, että 40 kilometriä pitäisi hiihtää kerran etukäteen. Lenkillä on tarkoitus käydä 2-3 kertaa viikossa ja jatkaa lenkin pituutta vähitellen."
Suunnitelmaan kuuluu osallistua myös tervahiihtäjien tekniikka- ja voiteluvalmennukseen. Vapaan hiihtotavan sukset on hankittu viime talvena sen jälkeen, kun kahta beagleaan lenkillä peesaileva Tikkala huomasi luistelevansa vanhoilla perinteisen suksillaankin.
Marja Tikkalalle hiihto ei ole parhaimmillaan pilkkopimeän Köykkyrin valaistulla kahdeksalla kilometrillä sateessa ja tuulessa, vaan kevättalven auringossa meren jäällä, kovalla lumella, missä latu ei rajoita suunnanvalintaa.
"Mutta sielläkin voi hiihtää tiukan kuntolenkin. Aurinko ja muut asiat tulevat siihen vain lisäksi", hän sanoo.
Tikkalan elämässä vierähti pitkä tovi ilman hiihtoa tai juuri muutakaan liikuntaa. Kun lapset olivat pieniä, äidin kunnosta huolehtiminen jäi väkisin vähemmälle. Nyt koko perhe, Tikkala miehineen ja 14-, 15- ja 18-vuotiaine lapsineen lumilautailee yhdessä.
Laturetkelle lapset on sen sijaan saatu viimeksi kymmenen ikävuoden kieppeillä. Jälkikasvu hiihtää vain, kun on pakko.
"Onkohan yläasteella kertaakaan tarvinnut viedä suksia kouluun", äiti miettii.
Marja Tikkala jakaa hiihtomuistonsa lukemattomien suomalaisten kanssa. Tervan tuoksun koulun hiihtokilpailuja edeltävänä iltana, kun isä tervasi puusuksia, jotka lipsuivat kuitenkin. Koulujenvälisten hirveän pakkasen ja jäätyneiden varpaiden takia päässeen itkun, kun pieni kuivaniemeläistyttö viimein sai mehumukin käteensä.
"Liikuntatunnilla tehtiin latua umpihankeen pitkässä jonossa hiihtämällä", hän virnistää.
Arvokisojen aikaan Marja Tikkala ei ole koskaan varsinaisesti liimautunut television ääreen hiihtoa seuraamaan, ainakaan niin tiiviisti kuin moni muu suomalainen. Joitakin hiihtohistorian suuria tapahtumia on kuitenkin muistissa aina.
"Juha Miedon sadasosasekunnin häviö Thomas Wassbergille Lake Placidissa ja Lahden kisojen doping-romahdus", hän sanoo.
Juttusarjassa Kalevan urheilutoimitus seuraa Marja Tikkalan valmistautumista Oulun Tervahiihtoon.