Koillismaan mies sanoi, ettei hän viime kesänä ottanut venettään ollenkaan esille venevajasta. Ei ottanut, koska ei saanut.
Järven ennen niin kauniin hiekkapohjan peitti nyt vesikasvin muodostama tasainen, paksu matto. Sen takia ei pystynyt edes airoja käyttämään. Paikoin vesikasvi oli täyttänyt lahdet niin, ettei järvessä päässyt liikkeelle edes perämoottorin voimalla.
Mutta mitäpä Koillismaan mies olisi veneellä tehnytkään. Verkkojen laittaminen vesikasvin valtaamaan järveen oli mahdotonta, vaikka mieli olisi tehnyt mojovaa muikkusaalista.
Tokkopa tuolta pystyy edes saunavesiä nostamaan.
Euroopan suurin lähde, kirkasvetinen ja karu Kitka on osin tärviöllä. Kanadanvesirutto valtaa järveä lahti lahdelta, ja jälki on kamalaa. Eikä Kitka ole Kuusamossa ainoa järvi, jonne kanadanvesirutto on ehtinyt. Vesikasvista on tehty havaintoja tähän mennessä ainakin 17 järvessä ympäri Kuusamoa.
Vesirutto leviää niin nopeasti ja voimallisesti, että Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat perustaneet Järviwiki-sivuston helpottamaan seurantaa. Sen perusteella näyttää siltä, että varsinkin Koillismaan karut järvet ovat erityisen otollisia vesikasville.
Haittakasvin hävittäminen on vaikeaa, eikä sen tehokasta torjuntatapaa toistaiseksi tunneta. Esimerkiksi niittämisestä ei ole apua, sillä kasvi leviää pienistäkin versonkappaleista ja saa näin vain uutta puhtia kasvuunsa.
Kuusamossa on kokeiltu vesiruton torjumista lantaani-kemikaalilla, mutta kasvin torjuminen kemikaalin avulla on käytännössä mahdotonta suurten järvien valtavista vesimassoista.
Kanadanvesirutto on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Kasvi tuotiin Pohjois-Amerikasta Irlantiin vuonna 1836. Suomeen ja Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan vesirutto tuotiin 1884 ja sitä jopa istutettiin täkäläisiin vesistöihin. Akvaarioissa kanadanvesiruttoa käytetään yleisesti koristekasvina.
Vesiruttoa ja sen etenemistä seurataan Suomessa mielenkiinnolla. Viheliäinen tulokaslaji etenee tehokkaasti vesistöstä toiseen kalanpyydysten ja veneiden mukana, mutta myös virtausten ja esimerkiksi vesilintujen auttamana. Ainakin joutsenet käyttävät kasvia ravinnokseen.
Vesirutto tarvitsee kasvaakseen valoa. Siksi se viihtyy järvissä vain kolmen metrin syvyyteen asti, mutta kirkasvetisissä järvissä se saattaa kasvaa syvemmälläkin.
Ennen pitkää vesiruton massiivinen kasvu taittuu ja kasvu taantuu, mutta sitä ihmettä ei ole ainakaan Kuusamossa vielä nähty. Kerran vesistön vallattuaan vesirutto ei enää häviä, mutta sen massiiviset kasvustot saattavat taittua kohdatessaan luontaisia vihollisia.
Esimerkiksi Varsinais-Suomen Littoistenjärvessä vesiruttoa on ollut jo noin 30 vuotta ja massaesiintymisiä ilmaantuu noin 5–7 vuoden välein. Vesiruttokannan romahtaessa kasvinversoja ajautuu rannoille tonneittain. Massaesiintymisten välivuosina järven vesi on kirkasta ja ravinteita on vedessä vähän.
Vesirutto talvehtii vihreänä ja alkaa kasvaa heti jäiden lähdettyä. Massakasvustot voivat aiheuttaa happikatoa ja veden pH:n rajuja vaihteluja sekä heikentää kala- ja rapukantoja. Se voi myös syrjäyttää herkempiä vesikasveja.
Koillismaalla seurataan jännityksellä, antaako vesirutto periksi jo tänä kesänä vai pitääkö puhtaita kalavesiä vielä odotella seuraavaan kesään. Ja onko silloin enää kaloja, mitä pyytää?