Kuntien vesijohtoverkostoa ei saneerata niin nopeaan tahtiin, kuin niiden kunto edellyttäisi. Monesta kunnasta löytyy vesijohtoverkostoa, joka on rakennettu 1950- ja 1960-luvuilla. Vanhimmat käytössä olevat vesijohdot ovat peräti 1800-luvun puolelta.
Ongelma on pahin suurimmissa kaupungeissa, joiden vesijohtoverkosto on rakennettu ensimmäisenä. Liian hitaan saneeraustahdin vuoksi vesijohdoissa tikittää aikapommi, joka saattaa räjähtää koska tahansa.
"Tämä on huolestuttavaa. Tähän pitäisi panostaa selvästi enemmän kuin mitä tänä päivänä panostetaan. Maaperässä muhii valtava korjausvelka putkiston osalta", Lapin ympäristökeskuksen vesihuoltopäällikkö Arto Seppälä herättelee.
Vesijohtoverkoston kunto koskettaa valtaosaa kuntalaisista. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan alueella 98 prosenttia väestöstä on järjestetty vesijohtoverkoston piiriin.
"Saneeraustarve on mittava", Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vesihuoltopäällikkö Timo Viitasaari luonnehtii.
Huono kunto
näkyy vuotoina
Vesijohtoverkoston huono kunto näkyy ennen kaikkea vuotoina. Suurimmissa kaupungeissa vesijohto poksahtaa käytännössä päivittäin. Esimerkiksi Turussa yli 20 prosenttia vesilaitoksilta lähtevästä vedestä vuotaa hukkaan.
Kainuun alueella vesijohtovuotoja sattuu kuukausittain. Kainuun ympäristökeskuksen vesihuoltoinsinööri Jari Pesonen kertoo, että ne kestävät useimmiten muutaman tunnin.
"Harvemmin vuodot koettelevat isoja runkolinjoja", hän valottaa.
Pesosen mukaan Kainuussa on panostettu vesijohtoverkostoihin etenkin kymmenen viime vuoden aikana. Verkostoa on vedetty etupäässä haja-asutusalueille.
Myös routa aiheuttaa talvisin ongelmia. Putket poksahtelevat usein paukkupakkasten aikaan. Roudan vaikutus huomioidaan siinä vaiheessa, kun vesiputkia kaivetaan maahan.
Pääsääntö on, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä syvemmälle putket kaivetaan.
"Tämä talvi on ollut lauha. Vuotoja on tullut siitä huolimatta. Se on yksi osoitus siitä, että verkostot rappeutuvat kaiken aikaa", Arto Seppälä sanoo.
Liian hidas saneeraustahti johtuu pitkälti kuntien haluttomuudesta avata kukkaroidensa nyörejä. "Putkistot ovat maan alla piilossa. Ne eivät ole näkösällä ja sitä kautta ei aina halutakaan nähdä ongelmaa. Tieto lisää tuskaa", Seppälä sanoo.
Hänen mukaansa tilanne on usein parempi sellaisissa kunnissa, joiden vesilaitos on osuuskunnan tai osakeyhtiön kaltainen itsenäinen toimija. Ne käyttävät tulorahoituksensa siihen, mihin se on tarkoitettukin eli vesijohtoverkoston korjaamiseen ja uusiin investointeihin. Kunnan yhteydessä toimivissa vesilaitoksissa näin ei aina ole.
Kunto huomataan
liian myöhään
Monessa kunnassa vesijohtoverkoston huonoon kuntoon havahdutaan vasta, kun jalat kirjaimellisesti kastuvat. Päätöksiä ei kuitenkaan kannattaisi lykätä, sillä kustannukset vain kasvavat odottaessa. Saneeraustyö on edullisinta toteuttaa putkiston ollessa vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Viivyttely koituu lopulta kuntalaisten maksettavaksi.
"Aivan varmasti", Seppälä vakuuttaa.
"Lykkääminen lisää myös vaaraa, että esiintyy veden laatuongelmia", hän jatkaa.