Kolmasosalla maailmasta on edessään vesipulasta koituvia ongelmia. Suurimpia syitä ovat piittaamattomuus vesivarantojen vaalimisesta ja jyrkkä vedenkulutuksen kasvu. Moni vesilähde on tärveltynyt saastumisen takia.
Näin summasi alan tutkimuslaitoksen International Water Management Instituten (IWMI) johtaja Frank Rijsberman tilanteen Canberrassa keskiviikkona.
"Pullotettu vesi ei lopu lähiaikoina, mutta joillakin mailla ei ole enää vettä oman ruokansa tuottamiseen", hän sanoi vuotuisen maailman vesiviikon kynnyksellä järjestetyssä konferenssissa.
Hän tähdensi sitä, että maailman vesivarannot ovat runsaat, mutta niiden järkevä käyttö on avain kysynnän ja tarjonnan tasapainottamisessa:
"Veden vähyys on valinta."
Arviolta 2,5 miljardia ihmistä kärsii jo nyt vesipulasta Afrikan ja Aasian maissa. Syitä ovat muun muassa kuivuus ja kehnosti järjestetty vedenjakelu. Pulaa on puhtaasta vedestä.
Maailman vedenkulutus on kuusinkertaistunut vuosisadassa, ja IWMI ennustaa vedenkulutuksen kaksinkertaistuvan edelleen 50 vuodessa. Kuluttajan vesimaksu saattaa nousta kaksin-kolminkertaiseksi.
Suurin vesisyöppö on maatalous, joka nielee 80 prosenttia käytetystä vedestä.
"Kastelu pitäisi keksiä uudelleen", Rijsberman sanoi viitaten siihen, että maatalouden kastelujärjestelmät ovat monissa maissa tuhlaavaisia.
"Sinisen kullan" puute
kohtaa rikkaitakin maita
Kuivuus ja vesipula on totuttu yhdistetään kehitysmaihin, mutta rikkaat maatkaan eivät ole turvassa vesikriiseiltä, varoittaa ympäristöjärjestö WWF omassa raportissaan. Se suomii hallituksia toimettomuudesta uhkien edessä.
"Retoriikan toimeenpano näyttää olevan hyvin vaikeaa", WWF:n makeavesiohjelman johtaja Jamie Pittock sanoi Genevessä.
WWF on listannut tukun syitä vesivarantojen vajumiseen rikkaissakin maissa: kuivuus ja haihtumisen kiihtyminen, jota ilmastonmuutos voi vahvistaa; soiden ja kosteikkojen hävittäminen; saastuminen ja kulutuksen kasvu vesivaroja suuremmaksi. Maatalouden ohella teollisuus ja suurkaupungit nielevät vettä monesti enemmän kuin vesivarannot antaisivat myöten.
Euroopassa Atlantin rantavaltiot ovat kärsineet kuivuudesta, ja Välimeren maissa turismi ja maatalous tuhlaavat vettä tavalla, jota ei ole otettu huomioon kokonaissuunnittelussa. Itä-Euroopassa monet vesilähteet - kuten kosteikot - ovat teollisuuden saastuttamia.
Maailman kuivin manner on Australia, jossa sademäärät ovat vähentyneet 15 prosenttia 1970-luvulta. Liki 1,2 miljoonan asukkaan Perthissä juomavesi joudutaan valmistamaan merivedestä poistamalla siitä suola.
Suurkaupungit ympäri maailman ovat ajautumassa ongelmiin, kun vesi ei tahdo riittää kysyntään nähden tai vesijohtoverkko on kurjassa kunnossa. Lontoossa ikääntyvistä vesijohdoista vuotaa maahan vettä vuorokaudessa saman verran kuin mahtuu 300 olympiamittaiseen uima-altaaseen.
Kiitosta WWF:ltä saa New York, missä on ymmärretty suojella vedenottoalueita ja viheralueita.
