Oulu Nokkalan rannassa käy loiske, kun Jani Juustila viuhtoo matkaan kanootillaan. Vasta-alkajan innostuksella vesi pärskyy ja paita on pian läpimärkä. Kulkupelin ketterä pyörittäminen, ja vaivaton sahaaminen keskelle jokea ja takaisin luovat vaikutelman helposta lajista.
"Helppoahan tämä onkin. Täytyy osata vain kääntyä ja meloa eteenpäin", Jani myötäilee.
Jani on melomassa K&C-seuran tukikohdassa Laanilassa toista kertaa.
Kiinnostus lajia kohtaan heräsi, kun hieman ennen juhannusta naapurin pojat olivat lähdössä leirille Kiiminkijoelle. Jani päätti lähteä mukaan ja ihastui melontaan kertaheitolla.
Ensikertalainen osoittautui Kiiminkijoen kuohuissa nuorista huimapäisimmäksi. Hän oli ainoa, joka uskalsi käydä kokeilemassa taitojaan koskessa.
"Aluksi kävimme katsomassa paikkaa jalkaisin. Silloin se näytti pahalta ja vähän kyllä pelottikin", Jani myöntää.
Pelko osoittautui turhaksi.
"Hienosti se meni ja olisin tahtonut laskea kohdan heti uudestaan."
Muutenkaan veden syöverit eivät rohkeaa miehenalkua kauhistuta. Varotoimenpiteet on juniorille opetettu ensimmäisenä.
"Kajakin päälle vedettävästä aukkopeitosta täytyy muistaa jättää siinä oleva renksu päälle. Jos kaatuu, siitä vetäisemällä pussi aukeaa ja kajakista pääsee pois", selvittää Jani.
Tositoimissa Jani ei ole veden varaan joutunut, ainoat kaatumiskokemukset ovat kaatumisharjoituksista.
Oulujoen virtakin on tuttu kaveri, se on vienyt pientä melojaa muutaman kerran.
"Virran viemäksi joutuminen ei ole mikään kummempi juttu. Melominen on silloin vain vähän vaikeampaa."
Jalkapallo
jäi jalkoihin
Virtaan menemistä, kaatumista, kääntymistä ja sivuttain melomista Jani kavereineen treenasi leirillä. Kuivalla maalla joukko harjoitteli ainoastaan melan pitämistä käsissä.
"Leirillä olimme mahdollisimman vähän maalla. Alusta asti menimme heti vesille ja sieltä käsin saimme neuvoja", Jani muistelee.
Ainoaksi uuden harrastuksen haittapuoleksi Jani laskee lihasten kipeytymisen.
"Melominen sattuu käsiin ja selkä menee aina kipeäksi."
Kolotuksen kestää, kun kaikki muu on mukavaa.
"Hyvällä säällä on kivaa meloa. Lämpimällä kelillä vesi vilvoittaa mukavasti. Toisaalta inhottavinta on kastua, silloin ei ole enää yhtään hauskaa", nuorimies puntaroi.
Niin tai näin, varmaa on, että vesi on Janin elementti.
"Tykkään kauheasti uida ja olla joessa ja järvessä. Veden kanssa tulemme keskenämme hyvin toimeen", hän toteaa.
Melonta ja liplattavat laineet ovat vieneet Janin kokonaan. Arvojärjestyksessä laji on selättänyt entisen ykkösen jalkapallon.
"Se on vaan niin mukavaa meloa joissa, järvissä ja koskessa. Kyllä melonta voittaa kaiken."
Kisat saavat vielä toistaiseksi Janin puolesta odottaa. Starttiviivalle oululaispojan mieli kuitenkin hamuaa.
"Tietysti tahdon joskus kisoihin, mutta on tämä kiva laji pelkästään harrastaa. Mutta ihan mukavaa olisi joskus olla aivan huipulla."
LOTTA ERONEN, tekstit
JUKKA LEINONEN, kuvat