Merikosken suihkulähteet otettiin talven jäljiltä käyttöön alkuviikosta. Komean kuohunnan kutisti kuitenkin heti keskiviikkona padon ohijuoksutuksista tulleet vesimassat.
Suihkut eivät jaksa puskea vettä joen pohjasta, kun vettä on suuttimen päällä liikaa.
"Suihkulähteiden suuttimien ja valojen asennus keväällä ja poistaminen syksyllä on aina päivän homma. Suihkujen pohjat ovat valmiina sekä ylä- että ala-altaalla, niihin vain asennetaan suuttimet ja valot. Ne otetaan talveksi pois, muuten ne menisivät rikki", putkimestari Matti Ikäläinen Oulun Vedestä kertoo.
Suihkulähteiden ylläpitokustannukset vaihtelevat vuosittain. Viime vuonna suihkuihin tuli hieman isompia korjauksia, ja niihin meni rahaa noin 9 000 euroa. Pumppujen ja valojen käyttämän sähkön energiayhtiö yhteistyökumppanina tarjoaa ilmaiseksi.
Suodattimet
tukossa keväisin
Ohijuoksutusten takia vesi nousi keskiviikkona Hupisaarilla ja välillä pyörätietkin olivat veden vallassa. Vaikka vesimääräkin on joessa nyt aika runsas, tällä kertaa ohijuoksutusten syynä oli padon välppien eli suodattimien puhdistus.
"Varsinkin keväisin ne menevät tukkoon, kun joelta tulee kaikenlaista roskaa. Välpät estävät ylimääräisen tavaran joutumisen koneisiin. Näitä puhdistuksia on aika ajoin tehtävä, ja vesi tilapäisesti nousee", johtaja Jukka Salovaara Oulun Energiasta selvittää.
Patoluukkujen kuohu korvasi siis tällä viikolla suihkulähteiden äänet päinvastoin kuin arkkitehti Alvar Aallon mielessä 1940-luvulla. Koskikeskuksen asemakaavan suunnittelukilpailun voittanut Alvar Aalto piirsi kaavaan massiiviset, korkeat ja valaistut suihkulähteet.
"Voimalaitos rakennettiin 1940-luvun lopulla. Alvar Aalto tiesi, että Merikoski ja sen äänet olivat oululaisille tärkeitä. Suihkulähteet olisivat korvanneet voimalaitoksen rakentamisen takia menetettyä Merikoskea", arkkitehti Kaarina Niskala valottaa suihkulähteiden historiaa.
Suihkulähteiden lisäksi Aalto katsoi paikat Raattiin kaupunginteatterille ja Lammassaareen yliopistolle. Aalto otti Tukholmasta mallia saarirakentamisesta.
Aallon suureelliset kaavailut olisivat vaatineet kuitenkin suuria maanrakennustöitä.
Lopulta suunnitelmat jäivät sodan jalkoihin, ja 1946 arkkitehdit Otto-Iivari Meurman ja Aarne Ervi yksinkertaistivat Koskikeskuksen asemakaavan ja samalla myös suihkulähteet.
1950-luvulla rakennetut, jo tiensä päähän tulleet kuusi isoa ja kuusi pientä suihkua korvattiin vuonna 2001 kymmenellä isolla ja seitsemällä pienemmällä pärskeellä. Samalla myös Hupisaarten edustalle istutettiin suihkuja. Tämän vuosituhannen suunnitelmissa pyrittiin kunnioittamaan Alvar Aallon alkuperäistä ajatusta. Suihkulähteitä uudistettaessa yhtenä vaihtoehtona esillä olikin seitsemän miljoonan euron ja satojen suihkujen kokonaisuus. Oulu valitsi kuitenkin kosken korvikkeeksi maltillisemman vaihtoehdon.