Anu Pramila poimii kamerakännykällä lehden kuvasta siihen upotetun uutuusmusiikkikappaleen www-linkin. Kännykkä ottaa yhteyden musiikkia tarjoavaan www-palveluun. Palvelu lähettää Anun matkapuhelimeen näytteen kappaleesta, jonka äänenlaatua on rajoitettu digitaalisella vesileimalla. Anu kuuntelee näytteen ja päättää tilata täydellisen maksullisen kappaleen. Kun tilaus on hyväksytty, vesileima katoaa kappaleesta ja ääni on korkealaatuinen.
Pramila työskentelee tutkijana Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osaston MediaTeam-tutkimusryhmässä, jossa tehtävä digitaalisen vesileimauksen tutkimus voi tulevaisuudessa mahdollistaa edellä kuvatun palvelun. Digitaalista vesileimaustekniikkaa käytetään lisätiedon upottamiseen digitaaliseen tallenteeseen, mikä mahdollistaa tuotteen käyttäjän pääsyn käsiksi hyödylliseen tietoon helposti ja vaivattomasti.
Vesileimauksessa lisätieto upotetaan digitaaliseen sisältöön - kuten kuvaan, ääneen tai hologrammiin - tavalla, jolla tietokone pystyy lukemaan sen, mutta se ei ole ihmisaistein havaittavissa. Esimerkiksi kuvaan voidaan lisätä matkapuhelimella avattava linkki tai musiikkikappaleeseen voidaan upottaa kappaleen ja artistin nimi sekä kappaleen sanat.
Käyttäjälle ilmaistaan lisätiedon saatavuus, ja käyttäjä saa nämä lisätiedot halutessaan multimediakännykkänsä avulla. Digitaalinen vesileima ei muuta tuotetta ja säilyy, vaikka tuote tallennettaisiin eri muodoissa.
On olemassa myös näkyviä digitaalisia vesileimoja, joita käyttävät muun muassa internetin kuvapankit. Asiakas voi selailla yrityksen logolla vesileimattuja kuvia ja ostaa kuvan, jolloin logo eli vesileima häviää.
MediaTeamin tutkija Mikko Löytynoja puolustaa joulukuussa väitöskirjaansa äänen digitaalisesta vesileimauksesta. Väitöskirjassaan Löytynoja esittelee uuden palvelun, jossa radiossa lähetettävään musiikkiin lisätään vesileima. Käyttäjä voi nauhoittaa musiikkia matkapuhelimellaan radion kaiuttimista ja poimia leiman äänisignaalista.
"Musiikin vesileima voi sisältää esimerkiksi lisätietoa kappaleesta tai linkin ulkopuoliselle palvelimelle, joka voi tarjota käyttäjälle mahdollisuuden ostaa kappaleen sisältävän CD:n tai lipun artistin seuraavaan konserttiin", Löytynoja kertoo. "Tämäkin ratkaisu tarjoaa uuden kanavan mobiilikaupantekoon", hän jatkaa.
Vesileimaustutkimus on tieteenalana vielä nuori: ensimmäinen konferenssi aiheesta pidettiin maailmalla 1990-luvun puolivälissä. Perinteisesti vesileimaustekniikkaa on käytetty digitaalisten tekijänoikeuksien hallintaan, mutta nykyään tutkimuksen painopiste on MediaTeamissa uusien digitaalisten vesileimasovellutusten etsiminen.
Toisin kuin MediaTeamissa, kansainvälinen tutkimusyhteisö jatkaa yhä pitkälti tiedonsuojaamisen linjalla laajalti eri yliopistoissa ja it-alan yrityksissä Euroopassa, Amerikassa sekä erityisesti Aasiassa, jossa tutkimus on stimuloitunut viime aikoina erittäin voimakkaasti.
MediaTeamissa vesileimausta ja sen sovelluksia on tutkittu 2000-luvun alusta. MediaTeam onkin maailmanlaajuisesti yksi harvoista tutkimusryhmistä, joka tutkii kameran käyttöä vesileiman poimimisessa sekä hologrammien vesileimausta.
"Digitaalisen vesileiman käyttö lisäarvopalveluissa on haasteellinen tutkimusalue, eikä vielä osata sanoa onko läpimurtoa näkyvissä", toteaa vesileimaustutkimusta MediaTeamissa johtava professori Tapio Seppänen. Kuluttajan on arvioitava, onko tekniikka tarpeeksi luotettava ja tuottaako se hänelle hyötyä.
"Viime kädessä kuluttaja päättää mikä teknologia lyö itsensä läpi ja mikä kuolee", Seppänen jatkaa.
Mikko Löytynojan väitöskirja "Audiodatan jakelun digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta mobiiliverkoissa" tarkastetaan Oulun yliopiston Raahensalissa (L10) 15.12.