Samalla lailla pukeutuneet naiset ojentelevat muovisia purkkeja ihmisille. Purkit rutisevat ja liiskautuvat. Keltaista nestettä roiskuu ympäriinsä. Purkkeja on maassa sikin sokin, ja välillä ihmiset törmäilevät toisiinsa.
Kyseessä ei ole laboranttien vuotuinen talvirieha, vaan perinteikäs Helenan hiihto.
Juottopisteellä on tunnelmaa. Takana on vajaat 19 kilometriä joko 40 tai 60 kilometristä. Jano on yllättänyt paatuneimmankin paastoajan.
"Urheilujuomaa!" sanoo juoman ojentaja.
"Urheilujuomaa?" kysyy juoman ottaja.
Yritys on hyvä, mutta lopulta hanki juo eniten. Kärkipään hiihtäjät ovat kovimpia tuhlareita; vauhtia on yksinkertaisesti aivan liikaa. Oma vika, jos nestetasapaino horjuu. Hellittäisivät hetkeksi.
Itseään toistavaan älämölöön tottuneet korvat havahtuvat:
"Vettä!" kiljaisee naisten sarjan Susanne Kumpulainen Kiuruveden Teräksestä.
Savossa puhutaan
savon kieltä
Appelsiinit, suolakurkut, rusinat ja leivät säästyvät hitaammin ja vielä hitaammin kiiruhtaville. Niille, joilla on aikaa vaihtaa sana tai pari keltaiseen nesteeseen sotkeutuneiden tarjoilijoiden kanssa.
"Mustikkasoppoo?" Olli Tirkkonen Heinävedeltä heläyttää.
"Tai pelkkä mehukin käy", hän korjaa, kun muistaa, kuinka huono marjavuosi olikaan.
Olemme Savon porteilla, Pyhäjärven Honkavuorella, jossa piskuinen urheiluseura Lamminahon Ahto pitää juuriansa.
Mitä kuuluu?
"Tä?" Pietarsaaren Tapio Lehtinen vastaa korvalappustereot korvillaan.
"Kejonen" hän kuittaa, kun ymmärtää kysymyksen.
Tietenkin: Radio Suomi, ja Ylivieskan lahja eetteriviidakolle, Petri Kejonen on äänessä. Voiko hiihtoreissulle enää parempaa seuraa pyytää?
Pasila, olkaa hyvä.
Niin pitkä voi
olla perjantai
Lämmin aalto yllätti Helenan hiihdon järjestäjät, muttei hiihtotrikoot kintuissa. Lunta on vaikka muille jakaa.
Oman ongelmansa plusasteet aiheuttavat, sillä huono kunto, armottoman pitävä suksi ja pitkä matka ovat petollinen yhdistelmä.
Moni hiihtäjä koki konkreettisesti, mitä pitkäperjantai tarkoittaa.
Emolahden koulun juottopisteellä, joka elää ja voi hyvin kyläkoulukuolemien kurimuksessa, takana on lähes 33 kilometriä nelikymppisen kiertäjillä. Jopas kelpaa nimikkohiihtäjä Helena Takalon Katja-tyttärellekin juoma. Vielä Honkavuorella hän sylki yleiseen lasiin, noin vertauskuvallisesti.
Neljänneksi venyneen Katjan vauhti saa kaksi kertaa vanhemmat miehetkin heltymään: "Tytöt kun on nuoria, ne on sieviä ja hiihtävät kovaa."
Siinä kun näiden miesten ja muidenkin tekniikka prakaa loppua kohti, juottajilla se vain paranee. Kaksi sormea ja siro ote purkin yläreunasta on parhaaksi hiottu taktiikka.
Letjajenkka on harventunut, hiihtäjien kuminauha venynyt.
Mutta kuka on hän, joka on kuorinut nämä kaikki appelsiinit valmiiksi?
Hänellä täytyy olla oranssit sormet jouluun asti.