Rantavyöhykkeiden uposlehtiset vesikasvit lisäävät monin eri tavoin järvien kykyä sietää ravinnekuormitusta. Pinnan alla kasvavat vesikasvit vaikuttavat järven ekosysteemiin muun muassa puskuroimalla valuma-alueelta tulevaa kuormitusta.
-- Kasvit ehkäisevät levien kasvua ja säätelevät kasvi- ja eläinplanktonin välisiä suhteita vaikuttamalla esimerkiksi ravinnekiertoon, sanoo filosofian lisensiaatti Kirsi Vakkilainen.
Hänen väitöskirjansa tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksella Lahdessa.
Tutkimus on jatkoa Vesijärvellä vuosikymmeniä tehdylle selvitystyölle, jonka eräänä osana järveä puhdistettu mittavalla hoitokalastuksella. Vesijärvellä tutkittua tietoa on hyödynnetty myös useissa muissa järvissä.
Kirsi Vakkilainen havaitsi tutkimuksessaan muun muassa plankton- ja päällyslevästöjen kasvun olevan vähäistä, kun sekä uposlehtisiä vesikasveja että kasviplanktonia syöviä vesikirppuja oli paljon. Esimerkiksi Etelä-Suomen rehevien järvien yleinen kasvi vesirutto ehkäisee sinilevien kasvua ja myrkkytuotantoa. Tutkimuksessa verrattiin kalojen ja ravinnekuormituksen vaikutuksia myös viidessä muussa eurooppalaisessa järvessä erilaisissa ilmasto-olosuhteissa.
-- Espanjan Valenciassa, jossa veden lämpötila oli lähes 30 astetta, eläinplankton vaikutti kasviplanktonbiomassaan vähemmän kuin muualla. Tästä voidaan päätellä, että ravintoverkkokunnostus sopii paremmin viileämpien pohjoisten järvien hoitokeinoksi. Kun lisäksi kaloja on vähän, uposlehtinen vesikasvillisuus tarjoaa suojapaikan vesikirpuille, jotka säätelevät kasviplanktonin määrää, sanoi Vakkilainen.
Rantavyöhykkeen olosuhteet voivat heijastua myös ulappa-alueille muun muassa kalojen lisääntymis- ja ravintokäyttäytymisen seurauksena.