Vesikasvien niitto ylirehevien vesistöjen kunnostuskeinona on lisääntynyt viime vuosina, mutta edelleenkin tarkoitukseen soveltuvia koneita on aivan liian vähän.
Esimerkiksi Oulun läänin alueella niitä lasketaan olevan vain muutamia kymmeniä, kun tarve olisi moninkertainen.
"Vesikasvit ovat osa luontoa ja maisemaa, mutta ihmistoiminnan takia kasvustot ovat valtaantuneet monin paikoin niin laajoiksi ja tiheiksi, että vesistöjen tila ja virkistyskäyttömahdollisuudet ovat heikentyneet. Niittotarvetta olisi valtavasti", kehittämispäällikkö Eero Merilä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sanoo.
Rannoilla loksuttaa tänä kesänä enimmäkseen urakoitsijoiden ja erilaisten yhteisöjen omistavia, veneeseen asennettavia niittokoneita. Ympäristökeskuksella itsellään on vain yksi kone.
"Kaluston tarvetta kasvattaa varsinkin se, että mikäli niitolla aiotaan saavuttaa tuloksia, samat kohteet pitäisi käsitellä useampana vuonna peräkkäin. Kasvustot talttuvat usein vasta viiden käsittelyn jälkeen."
Ympäristökeskuksen kokeilukohteena kymmenisen vuotta sitten olleella Rantsilan Mankilanjärvellä vesikasveja kuritettiin viitenä peräkkäisenä vuotena, ja näin saavutettu hyvä tulos on Merilän mukaan nähtävissä tänäkin päivänä. Myös Haapaveden Kirkkojärvellä toistuvilla niitoilla on vesistön ilmettä saatu kohenemaan.
Talkoohenkeäkin tarvitaan
Kuusamossa vesistöjen rantoja on tänä kesänä niitetty kahdella koneella kesäkuusta lähtien. Ympäristötoimen työnsuunnittelija Harri Kemppainen on antanut niille osoitteita osakaskuntien ja kyläyhteisöjen toiveiden mukaisesti.
Kohteita on piisannut varsinkin Kuusamojärven rannoilla, mutta muillakin järvillä on vierailtu. Niitettävää on löytynyt aina Kitkajärveltä saakka. Joissakin paikoissa on käsitelty aikaisempina vuosina käsiteltyjä aloja.
"Useimmiten kohteet ovat olleet yhteisrantojen edustoja tai reittivesien väylien avartamista, mutta onpa yksittäisten mökkiläistenkin tuuheiksi menneitä rantoja käyty hieman leikkaamassa. Eli enemmän vapaa-aikaan liittyvien olosuhteiden parantamista tämä on nyt ollut kuin veden laadun parantamista ravinnelähteitä poistamalla."
Ympäristötoimen palkkaamat henkilöt pyörittävät toista, kaupungin omistamaa konetta, ja he keskittyvät pelkästään niittämiseen. Kemppaisen mukaan jätteen poistaminen vedestä on sitten talkootyötä, joka kuuluu tilaajalle. Kasvien nostaminen rannoille kompostoitumaan on kuitenkin vain suositus.
Toinen käytössä olevista niittokoneista on Kuusamojärven alueella toimivien osakaskuntien ja kyläyhteisön yhteisomistuksessa, ja sen käyttäjät ovat yleensä touhuun vihkiytyneitä ranta-asukkaita.
Yhteispelillä
tuloksiin
Eero Merilän mielestä niiton seurauksena veteen jäävän kasvijätteen poistaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska niiden sisältämät ravinteet palautuvat muuten takaisin vesistöön uutta kasvua lannoittamaan. Kovin usein tämä työläs jälkityö hänen mukaansa kuitenkin "unohtuu".
"Viimeksi viime viikolla tuli eräässä kunnostuskohteessa Utajärvellä esille se, että edelliskesänä niitetyt kasvit olivatkin jääneet rehevöittämään sinällään jo ravinteikasta järveä. Hyöty jää kovin laihaksi ja ilo lyhytaikaiseksi, jos hommaa ei viedä loppuun saakka."
Eero Merilä huomauttaa, ettei niitto saisi myöskään olla kasvustojen totaalista hävittämistä, koska kasvillisuusvyöhykkeet ovat ekologisesti monin tavoin hyödyllisiä ja rannoille sitä paitsi luontaisesti kuuluvia.
Ruovikot ja kortteikot ovat tarpeen niin kaloille, linnuille kuin muillekin vesien eläjille.
"Parhaimmillaan vesikasvien niitto on ympäristöviranomaisten ja osakaskuntien sekä muiden yhteisöjen yhteispeliä. Siinä saisi mielellään olla mukana biologinkin asiantuntemusta. Kohteiden hyvä suunnittelu kuuluu aina asiaan", Merilä toteaa.