Oulu
Vaikka uusia vesien kunnostusmenetelmiä kehitellään kaiken aikaa, pidetään niittoa yhä hyvänä konstina. Niittämällä parannetaan etupäässä järvien virkistys- ja maisema-arvoja, sillä se avaa vesistön veneilijöille, uimareille ja uistelijoille. Se myös hidastaa rehevöitymistä.
Pohjois-pohjanmaan ympäristökeskus on niittänyt järviä 80-luvulta lähtien. "Niitto on parhaimmillaan maisemoinnissa ja täydentävänä toimenpiteenä rehevöitymisen hoidossa esimerkiksi hapetuksen kanssa", diplomi-insinööri Jouni Viinikkala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo. "Menetelmä on yksinkertainen, siinä on pienet kustannukset ja näkyvää jälkeä tulee heti." Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksella on nyt kunnostuksen alla on noin viisi kohdetta.
Niitto helpottaa onkijaa
Uusia kunnostusmenetelmiä, kuten juurakoiden poistoa ja kasvien silppuamista, kehitellään kaiken aikaa. Moniongelmaisella Särkijärvellä on kokeiltu kunnostamista tyhjentämällä järvi tilapäisesti. Sen vesikasvillisuutta on vähennetty, kalakantaa uusittu ja pohjalietettä tiivistetty. Vuosi sitten tyhjennetty järvi on vesitetty kevään ja alkukesän aikana. "Särkijärven vesi ei ole koskaan ollut näin hyvä", Viinikkala sanoo.
Vesikasvien niitto helpottaa vesistöissä liikkumista, uimista ja kalastusta. Se helpottaa veden virtausta, ja kohentaa kalaston ja linnuston elinolosuhteita umpeenkasvaneilla vesillä. Vesikasvit kuluttavat hajotessaan veden happea, mikä vähentää kalojen happivarastoja. Eläimet tarvitsevat kuitenkin kasvistoja myös piilopaikoikseen. Vesikasvit suodattavat valunnan tuomia ravinteita ja estävät rannan eroosiota. Siksi niiton tarkoituksena tulee olla vain vesikasvien määrän vähentäminen, ei hävittäminen.
Niitto on viisainta suoritta silloin, kun kasvien ravinnemäärä on suurimmillaan versoissa ja pienimmillään juuristoissa. Jatkuva leikkaaminen tyhjentää juuret ravinteista, ja heikentää kasvin kasvuvoimaa. Kasvukauden lopulla niitto ei hyödytä , koska silloin ravinteet ovat jo ehtineet varastoitua ensi kevättä varten.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus niittää kunnostettavat järvet kaksi kertaa kesässä, ensin juhannuksen jälkeen, sitten elokuun puolessa välissä. Homma hoidetaan yhteistyöllä. Ympäristökeskus niittää järven koneellaan, ja kalastuskunnat keräävät pinnalla kelluvat ja rannoille huuhtoutuneet vesikasvit. Veteen jätetyt kasvit paitsi pilaavat maisemaa, myös kuluttavat happea jäädessään lahoamaan järven pohjaan. Ne voivat myös tukkia kapeikkoja ja ojien suita.
Niitolla voidaan poistaa kasvusto joksikin aikaa, mutta se vaatii toistoja. "Kaksi kesää on vähän. Järveä pitää kuitenkin aika-ajoin niittää tuloksen säilyttämiseksi", tutkimuspäällikkö Anneli Ylitolonen sanoo.
Joihinkin kasveihin kuten ulpukkaan, lumpeeseen, ahvenvitaan ja vesiherneeseen niitoilla ei ole sanottavaa vaikutusta. Uposkasviongelma saattaa leikkaamisesta vain pahentua, koska monet niistä lisääntyvät palasista. Hyvin tiheitä tai osittain kelluvalla juuriston ja kasvijätteen muodostamalla lautalla kasvavia kasvustoja ei pystytä niittämään.
Leikattuja kasvimassoja, joiden seassa ei ole myrkyllisiä kasveja kuten vehkaa tai myrkkykeisoa, käytetään porojen rehuna. Kasvimassaa voidaan myös kompostoida.