Unescon järjestämän Maailman vesipäivän teemana on tänä vuonna vesi ja kulttuuri. Vesihuoltoammattilaisen näkökulmasta aihe tarkoittaa samaa kuin vesihuolto ja kulttuuri. Tällöin tarinan voisi aloittaa jo muinaisista roomalaisista, jotka rakensivat kuuluisia akvedukteja.
Itse asiassa on aloitettava vieläkin kauempaa. Historiassa yleisen tulkinnan mukaan kreikkalainen Kreetan saari on eurooppalaisen kulttuurin kehto. Historiankirjoissa mainitaan myös ohimennen, että Kreetalla oli 3 000 vuotta sitten kehittynyt vesi- ja viemäriverkosto.
Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt vesihuollon todellinen merkitys korkeakulttuurien syntyyn ja loistoon.
Eurooppalaisen vesihuollon historia alkaa siis Kreetan saarelta, joka oli minolaisen kulttuurin keskus 3000--1400 eKr. Minolaisessa kulttuurissa on erotettavissa varhais-, keski- ja myöhäisvaihe.
Keskiminolaisella kaudella Kreetalla alkanut voimakas kulttuurikehitys saavutti huippunsa kauden lopulla ja myöhäisminolaisen jakson alussa 1700--1400 eKr. Kreetalle rakennettiin silloin laajoja palatseja, joista tärkein niistä oli Knossoksen kuninkaanpalatsi, silloinen eurooppalaisen kaupan ja kulttuurin keskus.
Vesi johdettiin Knossoksen kaupunkiin Kreetan vuorilta vesijohtoja pitkin. Kaupungin rakennukset oli viemäröity maanalaisilla kanaaleilla, jotka toimivat myös piha- ja torialueiden ja muiden julkisten alueiden sadevesiviemäreinä.
Palatsien vesijohdot ja kylpyhuoneet ovat osoituksena huomattavasta varallisuudesta. Toimivan vesihuollon merkitystä voidaan myös tarkastella niin, että vesijohdot ja viemärit olivat korkeakulttuurin kehittymisen perustana.
Voidaan jopa yleisesti väittää, että ne ovat olleet kaikkien ns. korkeakulttuurien edellytys.
Tuhat vuotta minolaisen kauden jälkeen Rooman valtakuntaan rakennetut vesijohdot eli akveduktit tunnetaan kautta historian. Rooman, alkujaan pienen kylän, laajeneminen maailmanvallaksi on ollut yksi historian suurista kysymyksistä. Yhtenä selittävänä tekijänä on pidetty etruskien rakentamia viemäreitä 500 eKr., siis paljon ennen varsinaisen Rooman valtakunnan syntyä.
Rooman kukkuloiden väliset suoalueet kuivatettiin rakentamalla tulevan Forum Romanumin alueelle Cloaca Maxima, joka johti vedet Tiber-jokeen. Suuren viemärin rakentaminen oli mahdollista etruskien keksimän holvimuuraustekniikan ansiosta. Tämä insinööritaidon mestarinäyte oli tärkeä myös myöhemmin rakennettujen vesijohtojen eli akveduktien rakentamistekniikassa.
Vesi on elämisen ehto, joten veden ja kulttuurin yhteyttä pitää tarkastella nimenomaan järjestetyn vesihuollon kannalta. Jo esihistoriallisella ajalla ihmiset ovat ottaneet juomavetensä lähteistä ja muista luonnonvesistöistä. Varhaisimmat alkeelliset yhteisöt ovat kehittyneet lähteiden ja rakennettujen kaivojen ympärille.
Mutta kun puhutaan varsinaisten sivilisaatioiden historiasta, mukaan tulee myös aina järjestetty vesihuolto. Vesihuollolla tarkoitetaan tällöin sekä vedenjakelua että viemäröintiä ja kuivatusta.
Knossoksen nousu silloisen maailman johtavaksi keskukseksi selittyy historioitsijoiden tulkinnan mukaan nopealla laivastolla, hyvin toimivalla hallinto-organisaatiolla ja Minoksen kuninkaan maineella, joka laivaston ylivertaisuuden ohella pienensi Kreetaan kohdistuvaa välitöntä uhkaa.
Näihin menestystekijöihin on lisättävä toimiva vesihuolto. Puhtaan veden saanti tyydytti terveellisen juomaveden tarpeen. Vesijohtojen rakentaminen asuntoihin ja myös ylellisiin kylpylöihin mahdollisti sosiaalisen elämän kehittymisen eri muodoissaan.
Maailman vesipäivää vietetään 22. maaliskuuta.