Joki virtaa syvässä kanjonissa. Vesi erottuu tummana, rauhallisesti ajelehtivana, mutta kauempaa kantava kumina kertoo koskista. Jyrkästi viettävät rinteet ikikuusineen ja joenvarren tiheäkasvuinen lehto tuntuvat liki läpipääsemättömiltä.
Lohijoki on Kalajoen vesistöalueen latvapuro. Se on kokonaisuutena yksi parhaiten säilyneistä purovesistä Pohjanmaalla ja Suomenselällä, ja niinpä Lohijoki onkin nimetty yhdeksi alueellisen vesiensuojelun painopistevesistöksi.
Alue on valtion omistamilta rannoiltaan Natura-ohjelmaan kuuluvaa lehtojensuojelualuetta, mikä näkyy järeänä, osin lehtoisena rantametsänä ja paikoin runsaana liekopuustona.
Joella on aikoinaan tehty uittoa varten pienimuotoista perkausta, suisteita ja uoman oikaisuja. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja nämä jäljet näkyvät enää lähinnä oikaisujen ja koskista löytyvien vanhoja uittorännien jäänteiden muodossa.
Alue-ekologisessa suunnitelmassa Lohijoki muodostaa niin sanotun ekologisen käytävän, johon liittyy myös muita suunnitelman luontokohteita: uoma lähiympäristöineen säilytetään luonnontilaisena vähintään
50-60 metrin leveydeltä, kosteikkoalueilla huomattavasti laajemminkin.
Pyhäjärven kunnan puolelta alkunsa saava joki kerää vetensä pieninä osavaluntoina, ja laskee kaakko-luode-suuntaisena Haapajärvelle Varisjärveen ja Hautaperän tekoaltaaseen.
Leimallista on joen sijoittuminen teräväselkäisen Pitkäkankaan pohjavesiharjun vaikutuspiiriin. Harju käytännössä patoaa lounaispuolensa eli Lohijoen valuma-alueen vesiä ja puro onkin uurtanut harjun poikki kanjonimaisen reittinsä Pitkäkankaan luoteispäädyssä, missä harjun ydinselänne viimein madaltuu veden mentäväksi.
Tällä alueella puron korkeuserot ovat suurimmillaan ja jyrkät kosket kuten Tynnyrikoski ja Onnelankoski koostuvat järeästä harjuytimen kivimateriaalista. Yläpuolinen Pitkäkoski on edellisiä loivempi, mutta suurikivisenä yhtä vaikuttava.
Kovin mitäänsanomattomia itse kosket silti ovat vähän veden aikaan kesällä ja syksyllä. Kivenlohkareiden lomassa solisee puropahanen muutoin varsin leveässä uomassa. Kiehtovaa silti, miten sammalet peittävät kiviä vahvasti, ja liekopuut sekä joenpenkkojen rehevät kasvustot luovat aarnitunnelmaa.
Virtaamavaihtelut ovat suuria valuma-alueen ojituksista ja pienestä järvisyysprosentista johtuen. Niinpä esimerkiksi menneenä kesänä nähdyt runsaat sateet voivatkin muuttaa jokiuoman yleisilmeen täydellisesti. Enää eivät suuretkaan lohkareet pysty peittelemään veden voimaa, vaan kosket pauhaavat koko uomansa leveydeltä.
Lähde: Lohijoen (Kalajoen latvapuron) kalataloudellinen kunnostustarve, esiselvitys. 2002.