Neljä miestä ja yksi nainen soutaa tasaiseen tahtiin perinneasuihin pukeutuneena Oulujokea pitkin. Ihmiset kääntyvät katsomaan. Jos porukalle nostaa kättä tai huutaa tervehdyksen, se vastaa kyllä.
Kyseessä on Savon perinnepurjehtijoiden viimeinen osataival matkalla mereltä merelle, purjehduksella halki Suomen niemen. Matka alkoi vuonna 1999 Kotkasta ja se päättyi torstai-iltana Oulujoen edustan merialueelle.
"Sää oli viimeisellä pätkällä hieno ja tunnelma herkisti mielen ja sydämen", Savon perinnepurjehtijoiden puheenjohtaja Pertti Parkkola hehkuttaa.
Matka on kuljettu kesäisin pätkinä. Mukana olleet ihmiset ovat vaihdelleet.
"Periaatteenamme on, että matkan varrella saa poistua tai tulla vasta väliltä mukaan", Parkkola kertoo. Perjantaina soutamismallia näyttivät Parkkolan lisäksi Risto Hämäläinen, Unto Marttinen, Arto Räsänen ja Maire Partti.
Myös kulkuvälinettä on välillä vaihdettu. Matka alkoi 1600-luvun malliin tehdyllä lastiveneellä. Savonlinnaan saapumisen jälkeen heräsi kuitenkin ajatus oman veneen tekemisestä.
"Halusimme tehdä samanlaisen kulkuvälineen kuin se, millaisella muinaiset suomalaiset kulkivat samoja vesialueita pitkin. Ennen ihmiset ovatkin kulkeneet veneellä joka paikkaan. Vene on kaikkien kansojen kommunikaatioväline", Parkkola painottaa.
Viimeisen taipaleen matka mentiinkin Lus-veneellä. Vene perustuu malliltaan niin sanottuun Rääkkylän veneeseen, joka löytyi 1976 suosta Rääkkylässä ja joka on ajoitettu 1100-luvulle.
Savon perinnepurjehtijat haluavat avata toiminnallaan uusia näkemyksiä ympäristömatkailuun noudattaen perinteisiä tapoja ja aluksia. He haluavat seurata muinaisten suomalaisten vesistöreittejä ja vetää akselin muinaisuudesta nykyaikaan. "Haluamme tietysti tuoda myös Savoa julkisuuteen", Parkkola lisää.
Perinnepurjehtijat järjestävät esitelmien, näyttelyiden ja yleisösoutujen lisäksi koulupurjehduksia Etelä-Savossa ja Mikkelissä. "Koululaisten retkilläkin painottuu luonnonasioiden tuntemus. He pääsevät kokeilemaan soutamisen ja purjehtimisen lisäksi esimerkiksi jousella ampumista ja kalastusta", Parkkola kuvailee.
Parkkola kiittelee Oulujoen reittiä saamistaan tarkoista ohjeista siitä, miten voimalaitos ja padot kannattaa ohittaa. Hän hämmästelee myös Oulujokivarren asukkaita, jotka osoittautuivat ihan muuksi kuin jäykkä pohjalainen maine väittää. "Ihmiset tervehtivät kättä nostamalla tai huutamalla. Se oli iloinen yllätys. Tehän olette yhtä ystävällistä väkeä kuin savolaiset!"
Haaveena Parkkolalla on julkaista matkakertomus retkistä, joilla painottuu kontaktit ihmisiin ja se, että etenemiseen ei käytetä moottoria vaan vain airoja ja purjeita.