Viime vuosina kunnat ovat kaavoittaneet kiihtyvästi tontteja vesistöjen tuntumaan. Rantarakentamisella kilpaillaan hyvätuloisista veronmaksajista.
Kemi on pienempien naapuriensa lailla mukana trendikkäässä kisassa. Kemi on avannut myös oven, joka aikaisemmin on pidetty lukittuna: keskustan ulkopuolella täkyiksi otetaan rantaan asti ulottuvat tontit eli niin sanotut omarantaiset tontit.
Omarantaisia tontteja on harkinnassa kaupungin eteläosaan suunnitellulle Satamakankaan uudelle pientaloasuinalueelle ja pohjoisessa Vähähaaran ranta-alueille. Yhtenäiset ja kaikille avoimet ranta-alueet turvataan keskustassa ja esimerkiksi Takajärven uudella omakotitaloalueella jää rannan ja tonttien väliin puistovyöhyke.
"Kysymys on täsmäsuunnittelusta", Kemin yleiskaava-arkkitehti Sinikka Ulander-Rauma toteaa.
Asuntomessut
avasivat tietä
Kunnissa rantatonttien tarjonta on otettu työkalupakkiin ajatuksella, että jos me emme tarjoa, naapuri nappaa maksukykyisen veronmaksajan. Ja Kemissä olisi tarjolla meren rantaa, järven rantaa ja pikkuisen joen rantaakin.
Kaupunkien yleislinjana oli aikaisemmin, etteivät tontit varsinkaan asemakaava-alueella ulotu rantaan saakka. Ulander-Rauman mukaan linja alkoi murtua joitakin vuosia sitten asuntomessujen kautta. Päänavaajana olivat Kotkan asuntomessut 2002. Heinolan asuntomessuilla viime vuonna esiteltiin omarantaisia tontteja keskustan kupeessa uudella asuinalueella.
Ympäristöministeriössä viime aikojen muoti-ilmiö herättää monia kysymyksiä.
"Meidän talon linja on aikaisemmin ollut se, että taajamissa rannat pitäisi jättää vapaaksi, jotta kaikki asukkaat voisivat hyödyntää niiden vetovoimaa. Jos tontteja tehdään rannan tuntumaan, vähintäänkin kulkuyhteys tulisi olla rannalle", rakennusneuvos Matti Vatilo ympäristöministeriöstä sanoo.
Maankäyttöperiaatteet ja kaavoitus ovat kunnan monopoli, joka on vahvistunut vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain myötä. Kaavoja ei nykyään ei tarvitse vahvistaa valtion viranomaisilla.
Vatilo ei näe yhteyttä uuden lain ja rantarakentamistrendin kanssa, sillä laissa rantasäännökset säilyivät osapuilleen ennallaan. Hänen mielestään menossa on yleisempi yhteiskunnallinen ilmiö, jossa kilpailu asukkaista on tullut aikaisempaa tärkeämmäksi.
Kokonaisuus ei saisi
hukkua rantabuumiin
Ministeriössä ei Vatilon mukaan ole kuitenkaan vallalla jyrkkä joko tai -ajattelu. "Mutta kovasti toivomme, että kuntapäättäjät niiden muutamien rantatonttien ohella jaksaisivat kantaa huolta myös kaupungin kokonaisuudesta, johon rannoille pääsy yleensä kuuluu."
Kemin kaupunkirakennejohtaja Markku Pietarila arvelee, että uuden maankäyttö- ja rakennuslain astuttua voimaan kunnat ovat ehkä tiedostaneet paremmin kaavoitusmonopolinsa. "Kunnat ovat heränneet siihen, että mehän voimme tehdä mitä vaan, mutta luonto, talous ja monet kaavoitukseen liittyvät asiat asettavat kyllä rajat kaavoittajallekin."
Kemissä omarantaisiin tontteihin liittyy isoja ongelmia muun muassa maannouseman ja paikoin huonohkojen maapohjien vuoksi.
Mielipiteitä on vaihdettu ja valituksia tehty yleiskaavavaiheessa keskustassa sijaitsevien Möllärin sekä Kiikelin vesijättöalueen asuinrakentamisesta.
Mölläristä on menossa kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka seurauksena saatetaan merestä vallata pieni siivu asuinrakentamiseen. Suvisaareksi ristitty Kiikelin vesijättöalue on edelleen päättäjien harkinnassa, vaikka kaupunkirakennelautakunta on katsonut, ettei kymmenen metrin paksuisen liejupatjan päälle kannattaisi rakentaa. Perustamiskulut olisivat kovat ja tontit maksaisivat kemiläisittäin maltaita.
