Katossa olevan palohälyttimen laukeaminen ylemmästä kerroksesta valuneeseen veteen, pelasti Kemin historiallisen museon suurvahingolta tiistain vastaisena yönä. Palokunnan tullessa paikalle yhden jälkeen yöllä, vettä oli museon kellarissa olevassa arkistossa parikymmentä senttiä. Ilman hälyttimen laukeamista vettä olisi ehtinyt valua aamuun asti, kunnes töihin tuleva henkilökunta olisi havainnut putkirikon.
Vesi karkasi kellariin palopostin haljenneesta venttiilistä. Paloposti on museon näyttelykerroksen eteisessä. Vesi levittäytyi lattian alla ja tuli arkistokellariin useasta kohdasta sen katon kautta tummanruskeana ja likaisena. Muotonsa se oli muuttanut 1928 valmistuneen rakennuksen lattiaeristeissä. Täytteenä arvellaan olevan ainakin olkia, savea ja hiekkaa, ehkä sammaltakin.
Lattialla maannut vesi kasteli alimpia hyllyjä ja ylimmät hyllyt saivat niskaansa vettä katon kautta. Onnea oli intendentti Helka Savikujan mukaan siinäkin, ettei vesi valunut tekstiilivarastoon eikä laaja asiakirja-arkistokaan ennättänyt tärveltyä. Museon arkisto on kotiseutuarkiston tyyppinen, jossa on yksityisten, yhdistysten ja yritysten luovuttamaa arkistomateriaalia.
Totaalisen vesipesun sai muun muassa lattialla muovisissa säilytyslaatikoissa ollut suuri määrä leluja, valtaosin metallisia. Kuivaamisen jälkeen oli nähtävissä, ettei niille aiheutunut suuria vaurioita. Joitakin vanhoja puu- ja nahkaesineitä turmeltui niin huonoon kuntoon, ettei niitä kannata konservoida.
Vahinkoja ei vielä osata arvioida. Nähtäväksi jää, kuinka paljon kosteutta on jäänyt muhimaan lattiarakenteisiin.
Kastuneet lelut tuotiin kuivumaan ylempään kerrokseen. Muutamaa puista lukuunottamatta ne eivät intendentti Helka Savikujan mukaan juurikaan turmeltuneet.